Egon tehtävät ja hörhöys

Ego itsessään ei ole paha. Siitä on hyötyä: sen perimmäinen tarve on pitää meidät hengissä. Emme tietäisi muuten kenen suuhun ruokaa tulisi laittaa.  Haluamme myös turvata elämän edellytykset, että meillä on koti ja turvaa ympärillä. Turva ympärillä tarkoittaa kodin seinien lisäksi myös jonkinlaista työtä mistä saa rahaa ja ihmissuhteita joissa tunnemme itsemme rakastetuiksi. Ja näiden samojen asioiden ympärille syntyy myös egosta kumpuavia ongelmia, jotka tekevät elämästä monesti vähemmän laadukkaampaa. Laadukkaammalla tarkoitan sekä omaa kokonaisvaltaista hyvää oloa että myös henkilön ihmissuhteita jossa kaikilla osapuolilla on aidosti hyvä olla. 

Egossa, eli mielessä eläminen tapahtuu lähes automaattisesti ellei siihen kiinnitä huomiota. Mielemme vertailee: se jaottelee asioita hyväksi, huonoksi, keskinkertaiseksi, tylsäksi, mahtavaksi jne. Usein nämä vertailut liittyvät omaan asemaan verrattuna johonkuhun toiseen. Ego miettii, mitä muut ajattelevat: kehtaanko sittenkään olla tällainen kuin olen, tai näyttäytyä tietyissä vaatteissa, näytänkö rumalta tai kauniilta. Ego elää usein tulevaisuudessa ja kuvittelee loppuratkaisuja, joissa on onnellinen loppu. Toisaalta se näkee myös kauhukuvia miten kaikki kaatuu ja elämä on tuhoon tuomittu. Ego syyllistää, nostaa tai latistaa itseä tai muita. Se myös muistaa, mitä joku muu oli tehnyt tai jättänyt tekemättä, ja tekee laskelmia sen pohjalta mitä aiot itse tehdä. Ego haluaa näyttää muille jotakin, mihin liittyy yleensä ulkoisen statuksen nousu muiden silmissä. Tai ainakin luulo siitä. Aina pitäisi olla parempi, jaksavampi, tehokkaampi. Pahimmillaan mikään ei riitä. 

Kuulostaa hirveän raskaalta, ja sitä se onkin. Kun kaikki energia valuu hukkaan sen miettimisessä, että miten minä kelpaan. Egon taisteluissa ei ole voittajia, on vain häviäjiä. Ihmisiä lopulta kiinnostaa todella vähän, millaisia saavutuksia sinulla on tai kuka voitti riidan. 

Monesti luulemme, että muut arvottavat meitä ulkoisen mukaan. Todellisuudessa luulemme näin siksi, koska me itse ajattelemme niin. On vaikea todistella että näin on, mutta kun päästää irti näyttämisen halusta, kilpailusta ja loputtomasta huomisessa elämisestä, voi huomata että juuri näin se on. On hyvin vapauttavaa huomata, että se riittää kun kelpaan itselleni. Kun rakastan itseäni, niin muutkin rakastavat minua. Erillisyyttä ei ole, koska se on harhaa. Itsensä rakastamaan oppiminen on elämän mittainen tehtävä. Meditaatio on erityisen oivallinen ja lempeä työkalu sitä tietä kohden. Oman sisäisen maailman muuttumisen myötä rakastavammaksi voi huomata myös alkavansa vetämään samankaltaista energiaa puoleensa. Ihmissuhteet saattavat muuttua: oman muuttumisen myötä jotkut vanhat ihmissuhteet saattavat hiipua pois, mutta toisaalta myös uusia syntyy. 

Pidin itse joskus henkisiä ihmisiä hörhöinä. Sanalla henkinen tarkoitan juuri kaltaisiani ihmisiä, jotka pohtivat ja työstävät itseään puhuen henkisyydestään avoimesti. En ollut valmis myöntämään, että halusin olla yhtä paljon ulkona kaapista kuin he olivat. En uskaltanut puhua ajatuksiani ääneen, sillä ajattelin että muut jo tietävät "kaiken", ja vähättelin itseäni. Minulla oli myös melko tarkat ajatukset siitä, miten tylsää tämä henkinen elämä on. En tosin tainnut vielä ihan ymmärtää henkisyyden syvintä käsitystä. Se kun on lopulta ihan tavallista elämää täällä maan päällä, ollen tietoinen ja oppien ympäristöstään sekä ihmissuhteistaan. Ja miten paljon rikkaampaa se on kuin mitä olin koskaan pystynyt kuvittelemaankaan.