Illuusioista

 Sitten kun...

...olen rikkaampi

...minulla on omistusasunto

...olen unelmieni työpaikassa

...olen laihempi/lihaksikaampi/"paremmassa kunnossa"

...olen parisuhteessa

...olen naimisissa

...minulla on lapsia

...olen eläkkeellä

...aikaa on enemmän.

Siinähän se elämä menikin, haaveiden perässä juostessa. "Sitten kun-elämä" on vaarallista, koska sillä lykkää onnellisuutensa tulevaisuuteen. Kuitenkaan ei ole muuta kuin tämä hetki. Kaikki voi päättyä silmänräpäyksessä, ja silti kulutamme järjettömän suuren osan ajasta ja energiastamme kuvitteellisen onnellisuuden jahtaamiseen. Toisekseen vältämme tällä asioiden työstämistä, koska ajattelemme jonkun yksittäisen asian tapahtumisen olevan ratkaisu tämän hetkiseen onnettomuuteemme. 

Tulevaisuuden suunnittelu on itsessään hyvä asia, sillä jos aina olisimme vain hetkessä emmekä koskaan miettisi viittä minuuttia pidemmälle, eihän tämä maailma nykyisellään toimisi. Lisäksi esimerkiksi lomamatkan odottaminen saattaa olla yhtä paljon mielenterveyttä hoitava asia kuin itse lomalla oleminen. Omaa kehitystä ja sielunpolkua tukevat tulevaisuuden tavoitteet taas voivat olla inspiroivia. Kultainen keskitie tässäkin. 

Kyse onkin siitä, ajaudummeko tavoittelemaan sellaisia asioita, joita emme edes todellisuudessa halua. Lykkäänkö oman onnellisuuteni täysin tulevaisuuden visioon? Joskus kun tällaisen asian "saavuttaa", saattakin huomata ettei se teekään onnelliseksi tai sitä ei oikeastaan edes halunnut. Tällöin olemmme kuuluisassa tilassa nimeltä illuusio.

Illuusio saattaa poksahtaa rikki yhtäkkiä tai vasta kahdenkymmenen vuoden päästä. Meitä herätellään useammin  monella tavalla, mutta olemme yleensä liian sokeita tai "järkeviä" nähdäksemme näitä vihjeitä. Lopulta kun viesti ei mene perille, seurauksena saattaa olla isompi kriisi joka tarjoaa mahdollisuuden muutokseen ja henkiseen uudelleensyntymään. 

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa oman elämän onnellisuuden pilareiden koostumuksen tutkimista. Sydämen ääni, intuitio kuiskii kyllä. Miltä asiat tuntuvat kehossa? Näetkö tulevaisuutta parisuhteessasi? Miltä ajatus nykyisessä työssä olemisesta tuntuu, jos olet siinä vielä kahden vuoden kuluttua? Ikävät, negatiiviset tai painavat tuntemukset saattavat olla merkkejä siitä, että jotain olisi hyvä muuttaa. Kuitenkin muistaen sen, että elämä tapahtuu nykyhetkessä. 

Sanonta "nauti matkasta" sopiikin tähän kohtaan. Tulevaisuuteen ei kohdistu niin valtavaa painetta, kun yrittää nauttia prosessista. Silloin kun energiaa yrittää pakottaa, pettyy varmasti. Hyvänä esimerkkinä on kuuluisat juhlapyhät: jotain on pakko tehdä tai vähintään jossain olla, koska "kaikki muutkin". Monesti huomaa pettyneensä siihen ettei olekaan hauskaa. Pettyminen tulee suurista odotuksista. Kun päästää irti odotuksista, vapautuminen koittaa. Sama asia pätee haavekuviin. Jotkin kliseisinä tai vanhanaikaisina pidetyistä asioista voivat olla se sydämen kutsumus ja täyttyms, ja se on todellakin ok. 

Mikään alun listassa mainituista ei sinällään ole väärä arvo tai asia mistä ei saisi nauttia. Onhan esimerkiksi jälkeläisten haluaminen myös ihmisen biologiassa. Uskon myös, että jokaisella meillä on elämäntehtävä jota tehdessä kukoistamme ja kasvamme. Elämäntehtävä ei tarkoita välttämättä leipätyötä. Se voi olla esimerkiksi vapaaehtoistyö tai vaikka vanhemmuus. 

Ongelmia syntyy kun kuvittelemme tietyn asian saamisen tai tavoittelun tekevän meidät onnelliseksi. Onnellisuuden jatkuva tavoittelu onkin aikamme yksi suurista ongelmista, koska luomme sillä valtavasti kärsimystä. Onnellisuuden siirtäminen tulevaisuuteen ei lisää onnellisuutta.  

Jokainen unelma sisältää työtä, tavalla tai toisella. Mikään ei tule täällä ilmaiseksi. 

Moni haluaa ihanan parisuhteen, mutta kuvittelee että jossain on ihminen joka maagisesti ymmärtää sinua eikä itseä tarvitse sen takia työstää. "Minullahan on jo työ", saattaa moni ajatella. Onko tärkeämpää asiaa kuin työstää itsestä rakkautta esiin? Elämä on helpompaa kun alkaa kaivamaan sisäistä timanttiaan. Parisuhde ja voimakkaan tunteen tunteminen tarjoaa siihen aivan loistavan moottorin. Rakkaus on eteenpäin ajava voima. Ja onhan täällä aika paljon mukavampi olla, kun on ihminen jonka kanssa jakaa elämän iloja ja suruja. Meillä on mahdollisuus parantaa lapsuuden ja menneisyyden haavoja terveessä parisuhteessa. 

Suhteissa tulee esiin joskus vaikeita kerroksia: tunteita, muistoja ja ehdollistumia joita ei ole edes tiennyt olevan itsessään. Joidenkin asioiden pintaan nouseminen saattaa vaatia vuosien luottamuksen kumppaniin. Kasvaminen ei ole helppoa, mutta se on palkitsevaa. Taakka kevenee ja elämään tulee syvyyttä ja kauneutta. Elämässä on ongelmia vaikka olisikin siinä "unelmien parisuhteessa".

Avioliitto. Avioliiton ajatellaan olevan jonkinlainen suurempi varmistus loppuelämästä yhdessä. Että kun mennään naimisiin, niin ollaan sitouduttu. Todellinen sitoutuminen tapahtuu kuitenkin sielun ja tunteen tasolla eikä sormuksien ja lupauksien vaihtamisessa. Naimisiinmeno voi olla helppoa, mutta se ei välttämättä tarkoita sitoutumista. Häähumun laskettua saattaa huomata, että se on ihan sama suhde kuin missä oltiin ennen vihkimistä. 

Lapset. Ajatus siitä, että lapset sitovat kaksi ihmistä kauniisti yhteen ja kruunaa onnellisuuden, taitaa olla yksi vahvimmista illuusioista. Monella ei ole käsitystä sitä, miten vastuullinen, elämänmittainen projekti lapsen saaminen on. Useampi ei ole koskaan hoitanut kenenkään lasta tai omaa lähipiiriä jossa olisi nähnyt aidosti lapsiperhearkea. Puhun "aidosta lapsiperhearjesta", koska ihmislajille on tyypillistä kuorruttaa asiat esimerkiksi somessa näyttämään joltain muulta kuin mitä todellisuus on. Moni paikkaa sisäistä tyhjyyden tunnetta tai omassa parisuhteessa kolkuttelevia ongelmia perheenlisäyksellä. Fakta on kuitenkin se, ettei lapset paranna parisuhdetta, vaan testaavat sitä. Parhaimmassa tapauksessa myös vahvistaa suhdetta. 

Sanotaan, että lapsen kahtena ensimmäisenä elinvuotena ei pitäisi edes harkita eroa, vaikka olisi kuinka väsynyt ja kyllästynyt kumppaniinsa. Ihminen toimii varavirralla ollessaan kuormittunut. Ja lapsen saaminen on elämäntapahtumista eittämättä suurin. Sitä ei voi peruuttaa. Yksikään lapsi ei ole ansainnut syntyä tänne kärsimään kaltoinkohtelusta. Lasta ei voi peruuttaa. Vaikka oma jälkeläinen olisi kuinka ihana tahansa, myöskään hän ei ole vastaus onnellisuuteen. Lapset ovat lainassa, muistuttaa äitini. Heillä tulee olemaan oma tahto, elämä ja suunnitelmat aikuistuttuaan. Vaikka olisit antanut kaikkesi, et voi myöskään määrääsi enempää vaikuttaa siihen, millainen lapsesi elämästä muodostuu. 

Ulkonäkö/taloudellinen asema/ura. Viime vuosien aikana on ollut vallalla jonkin verran fitness-trendi, puhumattakaan muista ulkonäköön liittyvistä trendeistä. Tässä korostuu valtava halu tulla nähdyksi ulkoisen kustannuksella. Ulkonäköpaineisiin solahtaa useimmiten naiset, koska naisten ulkonäköä on aina "saatu" arvostella. Naisen arvoa mitataan edelleenkin voimakkaasti ulkonäön kautta, eikä esimerkiksi kaunista naista pidetä yhtä automaattisesti viisaana kuin komeaa miestä. 

Miehillä paineita aiheuttaa ulkonäköä useammin ura ja status. Miehet kokevat paineita ura-statuksestaan ja taloudellisesta puolestaan, koska uskovat oman arvon perustuvan siihen. Ja ei ole ihmekään; maailma elää maskuliinisella energialla. "Enemmän, nopeammin, kuka voittaa" on nykyajan asenneilmapiiri.

Saatamme kuluttaa mielettömät määrät aikaa näiden asioiden jahtaamiseen. Jossain kohtaa ehkä saavutamme sen unelmien vartalon tai työpaikan. Vain huomataksemme, että sisällä humisee tyhjyyden tunne. "Oikeasti, tätäkö tavoittelin?", saattaa ääni sisällä kysyä. Sait ehkä viisi minuuttia huomiota, tunnustuksen, pokaalin tai lisää rahaa, mutta lopulta ketään ei oikeasti kiinnosta. Se on jo unohdettu. Taas on illuusion kupla puhjennut. En olekaan onnellinen. 

Aika. Aika ei ole niin lineaarista kuin luulemme. Itse asiassa tämä lineaarisuuden ajattelu saa minut ahdistumaan. Mietitäänpä perinteistä kelloa. Siinä menee viisarit ympyrää. Kuka siis keksi että aika kiitää eteenpäin tasaisena janana? Illuusiossa ajattelemme, että voimme lykätä niitä asioita "sitten kun"-hetkeen elämässämme Vaikka sitten siihen eläkeikään. 

Ensinnäkin, saatat kuolla viiden minuutin päästä. Toisekseen, et edes tiedä oletko terve eläkkeelle päästessäsi. Toisaalta, jos on elänyt suorittavaa elämää koko työkykyisen ikänsä, tuskin osaa nauttia edes eläkkeellä koska vanhat tavat ja kaavat ovat piintyneet selkäytimeen. Ei yksinkertaisesti ole olemassa täydellisempää hetkeä tehdä haluamiaan asioita kuin nyt. Tai vähintään alkaa tekemään konkreettisia suunnitelmia. Aika on suuri illuusio. 

Onnellisuus ei ole jotain siellä sitten, tai jonkun etapin saavuttamisen jälkeen. Onnellisuus on ruohonjuuritason työtä. Jokaisesta hetkestä ja päivästä voi löytää  pieniä pysähtymisen ja kiitollisuuden hetkiä. Kohtaamilleen ihmisille voi lähettää hyvää energiaa ja rakkautta. Parasta mitä voit rakkaimmillesi antaa, on läsnäolo. Se on vahvaa valuuttaa, jota et kadu koskaan. Kaukana illuusiosta.