Energiahoitoa, joogaa ja äänimaljoja Balilla

Palasin hiljattain muutaman viikon lomareissulta. Matkakohteena oli Indonesian Bali. Matkat sekä ulkomailla asumiset ovat näytelleet merkittävää roolia omassa henkisessä kasvussani. Tälläkin kertaa muistin jälleen sen, miten hyvää reissaaminen ihmiselle tekee. 

Sen lisäksi, että totaalinen maisemanvaihdos saa automaattisesti ajatukset pois kotiasioista (niistä ihan tavallisista arkisista pyörityksistä), saa myös uutta perspektiiviä omaan elämään. Mark Twain sanoi sen hyvin: "he jotka eivät matkusta, lukevat vain yhden sivun". Tällä ei ole tarkoitus luokitella ketään, lauseessa vain on yksinkertaista totuutta. On aivan eri asia kokea kaikin aistein toinen kulttuuri ja ihmiset, kuin lukea tai katsella ruudun kautta. Kehollinen kokemus tekee aina vahvimman vaikutuksen. Tästä syystä myös matkat jäävät eri tavalla mieleen kuin normaali, vaikkakin hyvä, arkisempi viikko kotimaassa. On niin paljon uutta.

Toisaalta matkasta kertominen on aina hieman hankalaa - sanat eivät riitä, koska reissut ovat nimenomaan aistillisia kokemuksia. Valo, luonto ja vihreys, joka tunki esiin joka paikasta, on aivan mielettömän piristävää talven pimeydestä lähtevälle matkaajalle. Ruoka, joka on tehty puhtaista raaka-aineista hemmottelee kehoa ja mieltä. En tiedä onko totta, mutta paikallisen mukaan hedelmien ja vihannesten viljelyssä ei käytetä kemikaaleja. Voin uskoa tämän ainakin omien, taivaallisten makukokemuksien perusteella: ruoka oli terveellistä ja maittavaa. 

Olin ensimmäisen viikon kahdella eri saarella: Nusa Lembonganissa ja Nusa Penidassa, joissa olivat satumaiset rannat,mistä kertoo niiden nimetkin: Diamond Beach, Crystal Bay, Dream Beach. Rantaelämä on erityisen tervetullutta pitkän talven keskellä.

Dream Beach

Dream Beach auringonlaskun jälkeen

Diamond Beach

Toisen viikon vietin Ubudissa. Ubud on Balin henkinen keskus, josta löytyy meditaatiota, retriittejä, joogaa, parantajia ja lähes mitä tahansa henkiseen antiin voi vain toivoa. Tämä kaupunki on ruuhkaisesta liikenteestään huolimatta hyvinkin boheemi, ja tuntui ettei kellään ollut mihinkään kiire.

Kaikki vaikuttivat myös epätavallisen ystävällisiltä tai ainakaan mieleeni ei tullut tilanteita joissa olisin edes aistinut paikallisten olleen ärsyyntyneitä. Tiedän kyllä, että aasialaisiin kulttuureihin ei kuulu suuret julkiset tunteenosoitukset, ei hyvässä eikä pahassa. Silti se yllätti, kuinka pyytettömästi moni halusi vain auttaa, pienikin epäröinti vaikkapa oikean kulkusuunnan valitsemisessa riitti: hyvin usein joku tuli kysymään tarvitsemmeko apua. Todellakin sitä sai usein pyytämättä, ja ilman taka-ajatuksia. 

Paikallisten rauhallisesta olemuksesta ja ystävällisyydestä sai paljon reflektoitavaa omaan suorittamiseen, mikä kytkeytyy usein herkästi päälle. Elämme ylipäätään hyvin suorituskeskeisessä kulttuurissa. Muutos siihen(kin) lähtee yksilötasolta. 

En halua itse elää "tulos tai ulos"-elämää. Pyrin päivittäin tekemään muutoksia ja hakemaan tasapainoa: mikä on juuri nyt hyvä, mikä liikaa tai mitä on liian vähän. On eri asia omata tavoitteita ja tehdä töitä niiden eteen, kuin mielen tasolla omata päähänpinttymiä siitä, mitä pitäisi tehdä tiettyinä päivinä tai tiettyyn kellonaikaan. Mitä herkempi ja luovempi ihminen, sitä huonommin kaikenlaiset säännöt sopivat. Jokaisella on näissä asioissa omat taistelunsa, yksi tapa elää ei ole toista parempi tai huonompi. On vain erilaisia polkuja. 

Koska indonesialaiset elävät lämmössä ympäri vuoden, he myös viettävät aikaa ulkona huomattavasti enemmän kuin kylmemmässä ilmastossa eläjät. Koko elämä tuntuu tapahtuvan ulkona. Uskon heillä olevan vahva luontoyhteys, mikä myös auttaa elämään enemmän hetkessä, turhia pingottamatta tai stressaamatta. 

Aasialaiset kulttuurit kiinnostavat myös itämaisten filosofioiden kannalta. Henkisyys on monelle ihan "normisettiä", siihen ei liity häpeää tai hihhuliksi leimautumisen pelkoa. Tämä boostasi jollain tavalla myös omaa itseluottamusta, sillä monesti sitä tuntee olevansa hyvin yksin näiden asioiden kanssa. 

Suurta antia tuli myös joogatunneilta, joissa opettajat saattoivat kysellä oppilailta tunnin lopuksi tuntemuksia. Myös he itse kertoivat jotain itsestään tai omasta henkisestä polustaan, mikä oli kiinnostavaa kuultavaa. Osallistuin Vinyasa-, Inside Flow- ja Himalayan Kriya-joogatunneille. 

Viimeisin oli minulla tuntematon jooga. Tunti osoittautui aktiiviseksi hengitysharjoitus-tunniksi, jossa käytetään liikettä, taputtelua ja mantroja päästämään pois kehoon jumiutunutta energiaa. Toisinsanoen: päästetään irti kaikesta siitä, mikä ei palvele meitä tässä hetkessä. Puhdistuminen voi tulla itkuna, nauruna, yskänä, oksennuksena, tai oikeastaan ihan minkälaisena tahansa puhdistumisreaktiona. Tärkeintä on antaa kaiken sen nousta pintaan, mikä haluaa nousta pintaan. Hyvin pian tunnin alun jälkeen tajusin, että tänne minun kuului todellakin tulla. Olin vaikuttunut. Omat puhdistumiset tulivat tällä tunnilla itkuna. Oman kehoni peruslukkoja on helposti jumiutuva yläselkä. Oli upeaa tuntea energian kiertämään lähteminen näiden harjoitusten myötä.

Jooga-studio

Kävin myös paikallisella energiahoitajalla. Hän oli noin 55-vuotias mies. Lempeys ja hyvä energia välittyi heti. Otin chakrojen tasapainotus-hoidon. Tunti vierähti nopeasti, tuntemukset hoidon aikana olivat melko tasapainoiset. Otsachakran kohdalla muista tunteneeni jonkinlaista polttavaa tunnetta.

Hoidon jälkeen hän kertoikin otsachakrani olevan melko tukossa, vaikka mitään isoa "ongelmaa" ei löytynytkään. Sain mantran ohjeeksi. Hän tulkitsi muutoinkin hyvin tämän hetkisiä työstön kohteitani: yksi niistä on nimenomaan tuo näkemisen tilan ylläpitämisen vaikeus, joka tuppaa jäämään päivittäisten velvollisuuksien alle. Kun elää "päässään" työelämässä, niin sieltä vie ainakin tällä hetkellä luvattoman paljon energiaa laskeutua omaan kehoon ja luovaan energiaan. 

Eräs ihanista kokemuksista oli myös yksityinen äänihoito-konsertti, johon menin kumppanini kanssa. Tällä kanadalaisella naisella oli kauniisti sisustetussa huoneessa 30 erilaisista soitinta, joista osaan nimetä vain kristallimaljat ja tiibetiläiset kulhot. 

Juttelimme hetken ensin intentiosta, jota toivoimme äänihoidosta. Sen jälkeen teimme sydän-meditaation, sitten asetuimme makuulle konserttia varten. Ääni vei minut kauas, niin kuin se aina vie. Olin ainakin kauniilla hiekkarannalla sekä kävin läpi menneitä tapahtumia joita en ollut aktiivisesti miettinyt vuosikausiin. Välillä tunsin leijuvani, tai ikään kuin katoavani. 

Ääni onkin mielettömän tehokas kehon rentouttaja. Konsertti loppui vain liian aikaisin, niin ihanaa kuultavaa se oli. Keskustelimme hetken äänimatkan kokemuksista ja nostimme vielä oraakkelikortit antamaan opastusta. Nekin osuivat ja upposivat. 

Äänihoito-studio

Sanotaan, että joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vaikka mitään maailmaa mullistavaa ei tullut nähtäväksi, tämä matka antoi kuitenkin paljon perspektiiviä ja itseluottamusta moneen asiaan. Osan sydämestä tämä paikka nimittäin vei. Ja jos jokin on varmaa, niin Balille palataan. Terima kasih, Bali ja Indonesia <3.