Timanttikaivoksella

Muutama sananen runoudesta. Alkuun sanon, etten ole mikään runojen suurkuluttaja, vaikka innostunkin esimerkiksi koskettavista laulujen lyriikoista tai syvällisistä runoista. On kuitenkin yksi ylitse muiden: Rumi.  Tarkemmin sanottuna  Jalāl al-Dīn Muḥammad Rūmī,  joka on kuuluisimpia islamin mystikoita. Hän on vaikuttanut sekä islamin- että kristinuskoisiin maihin.  Rumi oli kotoisin Persiasta ja eli 1200-luvulla. Hänen isänsä oli kuuluisa hengellinen  opettaja.  Rumin runoissa on yhteistä ajatus, että hahmottamamme asiat ovat vain heijastuksia todellisuudesta. Jotta voi ymmärtää todellisuutta, vastaus löytyy sisältämme olevasta jumalaisesta. Siitä samasta valosta, rakkaudesta, universumista, mitä monet uskonnot opettavat. Niille kaikille on yhteistä sama lähde.  Hän uskoi ekstaattiseen rakkauteen, joka on jumalainen ja sen saavuttamiseen tarvitaan toisen ihmisen läsnäolon. Ikään kuin seuraavasti "rakkaudessa ihminen armahdetaan olemasta yksilö, ja hän oppii ymmärtämään, että

Ihmisen syvin tarve on tulla rakastetuksi. Rakastetuksi tuleminen tarkoittaa toisen näkemistä autenttisin silmin: sitä, kuka hän on niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Rakkauteen kuuluu valo ja varjo. Jotta voi tulla rakastetuksi, täytyy olla myös uskallusta näyttää omat varjot. Toinen ei voi nähdä sinua, jos et anna hänelle lupaa nähdä sinua.  Siitä lähtien kun sielumme kiskaistaan henkimaailmasta ihmisen kehoon syntyessämme tänne fyysisesti, kaipaamme rakkautta. Rakkauden etsiminen on meille yhtä luontaista kuin mitä eloonjäämisen viettimme on.  Etsimme sitä erilaisin keinoin. Ensin vanhempiemme sylistä. Tarkkailemme, saammeko rakkautta ja tuleeko meidän ansaita se. Alamme muokkaamaan itseämme ja käyttäytymistämme sen mukaan mitä sielumme ja alitajuntamme oppii rakkauden ansaintakaavaksi.  Etsimme rakkautta seuraavassa vaiheessa koulukavereiltamme ja myöhemmin muilta yhteisöiltä. Pienen peruskoululaisen päässä tämä on tietyllä tavalla julmaa, koska hän ei ymmärrä etsivänsä, saati sitt

..on jalostaa minua syvimmäksi ja aidoimmaksi versioksi itsestäni. Tämä ajatus on värittänyt oikeastaan jokaista niin kutsuttua parisuhde-manifestointiani. Uskon ajatuksillamme olevan mielettömän suuri merkitys siihen, mitä vedämme puoleemme. Kvanttifysiikkakin alkaa antamaan "tieteellisiä" todisteita asiasta. Toisinaan huvittaa tämä länsimaalainen "tieteellinen todistaminen". Kaikkihan on ollut aluksi tuota niinkutsuttua mielikuvitusta ja ajatusta. Ja toisaalta, tiedämmekö koskaan aivan täysin kaikkea? Siinä piilee elämän hienous ja kauheus.  Kun manifestoi, tai kirjoittaa toivottua tulevaisuuden käsikirjoitusta, mieli epäilee että voivatko asiat todella tulla toteen. Olemme hyvin skeptisiä olentoja, ja se on myös hyvä. Kaikkea ei pidäkään niellä heti totuutena. Tarkoitan skeptisyydellä tai rajoittuneisuudella sitä, että uskomme meillä olevan hyvin vähän, tai ei ollenkaan mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuteemme positiivisesti. Minä itse olen skeptinen monenkin a