Keskeneräisyys

Eräs asia mikä "henkisissä piireissä" kuulee usein mainittavan, on ajatus että jokin asia on työstetty loppuun. Se häiritsee. Ymmärrän tämän tarkoittavan monelle ennemminkin sitä, että jotain asiaa on uskallettu katsoa ja työstää. Siten se ei ehkä ole enää samalla tavalla määräävä tai mitään määrittävä tekijä kuin ennen. Yllättävän usein monet teemat kulkevat kuitenkin elämässämme mukana ainakin jollain tasolla, vähintään testaamassa joko oppiläksyt on opittu. 

Ei täällä valmiiksi tulla. Ajatus valaistumisesta kuulostaa myös kummalliselta. Tästä tulee mielleyhtymä "maaliin pääsemisestä", jostain sellaisesta minne saavutaan ja missä oltaisiin sitten ikään kuin valmiita. Eikös elämän kuulunut olla matka? En tiedä, ehkä en ymmärrä valaistumisesta yhtään mitään, ja mielipiteeni joskus muuttuu. Jos valaistuminen tarkoittaa sitä, ettemme enää omilla ajatuksillamme luo kärsimystä, tuen ajatusta. Koska jos tuohon pystyy edes jossain määrin, elämä helpottuu. Jotenkin silti kalahtaa taas kerran tuo mielleyhtymä johonkin menemisestä. Eikä se, että asia on puettu henkisyyden viittaan, tee sitä vähemmän egoistisemmaksi. 

Saa olla tarkkana kehen luottaa erilaisiin terapioihin tai hoitoihin hakeutuessa. Tittelillä ei ole lopulta merkitystä, eikä sillä onko aihetta opiskeltu koulun penkillä vai elämänkoulussa. Terve itsekriittisyys on hyvä olla matkassa vaikka kyseessä olisi koko kansan lemmikki. Ja nimenomaan silloin; sosiaalipsykologiakin todistaa sen, että joukossa sosiaalinen tyhmyys lisääntyy. Kaiken kyseenalaistaminen ja omaan sisäiseen tunteeseen luottamisen tulisikin olla tärkein prioriteetti. Mutta kuten joka paikassa: joukkoon mahtuu kaikenalaista. Myös aivan briljantteja helmiä, jotka uudistavat maailmaa olemalla sanansaattajia. 

Olen törmännyt sosiaalisesti taitaviin auttajatyyppisiin persooniin, vain todetakseni että olin tekemisissä jonkin kieroutuneen kanssa. Erityisen huolestuttavaa se on silloin, kun kyseessä on palveluntarjoaja, jolloin melkein automaattisesti hän myös nauttii asiakkaansa luottamuksesta. Jos jokin ei tunnu hyvältä, todennäköisesti asia myös on niin. Eikä varmaan tarvitse mainita miten some on täynnä kaikenlaista. Kannattaa myös kyseenalaistaa minun kirjoitukseni, vaikka en ketään autakaan ;).  

Jostain syystä ajatellaan usein, että he jotka tekevät niin sanottua auttaja-työtä, ovat myös jollain tavalla aina tasapainoisia ja täynnä rakkaudellisia tunteita. Ei ole mahdollista ainakaan niin kauan kuin olemme ihmisiä. Meillä on monenlaisia tunteita ja rakkauden jatkuvassa tilassa pysyminen on oikeastaan mahdotonta. En halua sanoa että täysin mahdotonta, koska uskon että tungemme itseämme jo riittävästi laatikkoon ajatuksillamme ja uskomuksillamme. Vaikkemme ole itse jotain kokeneet, ei se tarkoita sitä etteikö sellainen voisi tapahtua. Joku sanoi: jos voit ajatella sen, se voi myös tapahtua. 

Monet terapeutit/auttajat saattavat kuitenkin antaa itsestään yltiöpositiivsen tai pyhän kuvan, joko alitajuisesti tai tietoisesti. Saatetaan ajatella, että omien virheiden näyttäminen karkoittaa asiakkaat. Toki jokaisella on myös luontainen itsesuojeluvietti, eikä ole tarkoituskaan kulkea kuin avoin kirja antaen kaikenlaisten ihmisten tyrkyttää energioitaan ja mielipiteitään. Itseäni taas nimenomaan kiinnostaa nähdä rosoa ja sitä, minkälaisten aiheiden kanssa nämä auttajat työstävät itseään juuri tällä hetkellä. Vaikka olisikin käynyt ns paljon asioita läpi, niin aina tulee uusia ja syvempiä kerroksia esiin uudelleen samojen aiheiden kanssa. 

En usko myöskään kovin vahvasti siihen, että jotkut ovat tunneihmisiä ja toiset taas eivät. Uskon siihen, että toisen ovat saaneet luvan tuntea jo lapsesta lähtien. Toiset ovat opetelleet avautumaan rakkaudelle ja tunteille myöhemmin elämässään. Kaikki ovat tuntevia olentoja, joillain meistä on vain enemmän suojakuoria päällä. Niitä sitten opetellaan riisumaan elämän aikana. Tähän auttaa vahvasti läheiset ja rakastavat ihmissuhteet sekä oma halu kasvaa ja työstää.

On myös vapauttavaa olla keskeneräinen. Ei tarvitse vakuutella kellekään olevansa jossain tai jotain. Voi olla ihan rauhassa kuolevainen; mokailla, oppia ja tehdä virheitä. Ja myöskin oppia niistä. Tehdä parhaansa. Riittää hyvin kun itse tietää missä menee. On asioita, joita on työstänyt enemmän, ja on asioita joita on vielä edessä. Ja se on hyvä ettei näe sitä kaikkea aina etukäteen, saattaisi tulla uupumus. Kyllä niin usein huomaa palautuvansa maan pinnalle, jos hetken onkin ehtinyt ajattelemaan olevansa jossain asiassa valmis. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Kuitenkin eteenpäin meno kannattaa. Kivun läpi kulkee nautinnollisemman ja vapautuneemman elämän tie.