Timanttikaivoksella

Ajattelemme usein, että olemme onnellisia sitten kun asiat on ulkoisesti hienosti, sitten kun on tiettyjä materiaalisia asioita ja vaikkapa se "unelma ulkonäkö". Tässä vinoutuneessa ajatusmallissa meitä on ollut avittamassa niin kulttuurilliset tekijät kuin markkinatalous, joka haluaa väittää ettemme voi olla onnellisia kuin omaamalla tietynlaiset ulkoiset tunnusmerkit. Tosiasiassa tämä menee juuri toisinpäin. Ihmisen onnellisuus lähtee aina sisältäpäin ulospäin.  Onnellinen ihminen elää runsauden energiassa, sillä hän ei surkuttele mitä häneltä puuttuu vaan on kiitollinen siitä mitä hänellä on. Ja kun näkee runsautta pienissäkin asioissa, on vain ajan kysymys milloin ne manifestoituvat fyysisesti. Tällainen ihminen ei ole myöskään kiinnittynyt materian maailmaan, vaan hän ymmärtää että se voi olla kaunis lisä hänen tuntemalleen rakkaudelle. Materia ei toimi siis laivan kapteenina.  Henkinen evoluutio sysää käyntiin kaiken fyysisen  Tämä tietenkin turhauttaa ihmistä, joka on

Ihmissuhteemme vaikuttavat valtavasti omaan henkiseen kasvuumme. Sanonta "olet viiden läheisimmän ihmisen keskiarvo" ei ole tuulesta temmattu.  Olemme syystäkin runsaslukuinen laji. Jos meidän kuuluisi selvitä ja elää yksin, niin tuskin meitä olisi täällä näin paljon. Planeettamme ei ole helpoin paikka elää. Olemme edelleen vahvasti 3D-todellisuudessa ja siksi vastavoimat (rakkaus ja viha) näyttäytyvät täällä vahvasti. Ei varmaan tarvitse kertoa esimerkkejä. Yksi ihminen ei ole koskaan yhtä vahva kuin kaksi tai useampi.  Vaikka olenkin vahvasti sitä mieltä, että ihmisen kuuluu osata olla yksin ja todella sisäistää käsitys "minä olen rakkaus", sen sijaan että se olisi jossakin muualla, tulee hänen myös osata olla yhteydessä toisiin.  Kun ihminen sisäistää että hän on rakkaus, eli universumi/luoja/Jumala, siitä käsin alkaa myös aukeamaan kaikki universumin lainalaisuudet. Ajattelen, että jokaisen tulee tuoda tietonsa, viisautensa ja lahjansa muille jaettavaksi.  Tuota

Ihmisellä on mieletön resilienssi ja kyky selviytyä vaikeistakin kokemuksista ja tapahtumista elämässään. Resilienssi tarkoittaa psyykkistä joustavuutta, selviytymiskykyä ja uudelleen orientoitumista. Tämä on hyvin erilaista eri ihmisten kohdalla - toisen mieli sirpaloituu herkemmin, kun taas jonkun toisen kestää paljonkin vastoinkäymisiä. Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että paljon kestävä olisi jollakin tavalla parempi. Me vain olemme erilaisia.  Olen taustaltani suuren perheen nuorimmainen. Isossa perheessä käy helposti niin, että lapsi jää näkymättömäksi. Aikaa on rajallinen määrä etenkin muutaman ensimmäisen lapsen jälkeen syntyneille. Uskon, että jokainen tekee vanhempana aina parhaansa ja tämä ei olekaan syytös vanhempia kohtaan. Elämän tosiasia kun on se, että tunteja on vuorokaudessa kaikille yhtä paljon. Jos lapsia on monta, ja kotityöt hoidettavana niin vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole riittävästi tunteja viettää läsnäolevasti aikaa jokaisen lapsen kanssa.  Lapsen jäämine