Henkisyys on tietoisuutta

Otsikko saattaa jo itsessään herättää ajatuksia, puhumattakaan sanasta "henkisyys". Miten se määritellään? Mistä voin tietää onko toinen henkinen? 

Tarkastellaanpa ensin varsin yleisiä ajatuksia siitä, millainen on henkinen ihminen. Ja tämän jälkeen sitä, mitä se omasta mielestäni on. 

Kulttuurissamme tuolla sanalla on mielestäni edelleen vahva stigma. Sanaan liitetään usein mystisiä asioita: uskonto, meditaatio, hörhö, hippi, oudosti pukeutuva... Näin ihan vain muutamia mainitakseni. Henkisyys voidaan liittää tietynlaiseen elämäntapaan, ruokavalioon tai vaikkapa siihen, millaisia keskusteluja käyt toisten kanssa. Moni yhdistää henkisen uskonnolliseen. 

Olen kuullut myös seuraavanlaisia lauseita: "olen henkinen ja puhun paljon diippejä juttuja" tai "en juo alkoholia, koska henkiset ei juo". Jonkun mielestä henkiset ihmiset pukeutuvat ja käyttäytyvät tietyllä tavalla. 

Jos pitäisi kiteyttää mitä henkisyys on, niin määrittelisin sen seuraavasti:

Henkisyys on tietoisuutta.

Mitä tietoisena oleminen tarkoittaa? Jotta ihminen voi olla tietoinen, tulee hänen kyetä olemaan läsnä itselleen. Jos ei tee aikaa itselle minkäänlaisen tauon tai hengähdyshetken muodossa päivittäin, on vaikea olla läsnä. Useimmiten tekemättömien asioiden vuori jauhaa aivoissa niin kovaa, että jos ei pysähdy edes hetkeksi päivittäin, läsnäolo alkaa muodostumaan kovin vaikeaksi. 

Kun ihminen on läsnä itselleen, pinnan alle jäänyt tai sinne painettu alkaa nousemaan takaisin tietoisuuteen ja siten aukeaa myös tarkastelun mahdollisuus. Läsnäolon kautta tutustumme itseemme: pelkoihin, toiveisiin, unelmiin jne. Tulemme tietoisiksi valostamme ja varjostamme. Tarkastelemme mitkä varjotunteet estävät meitä astumasta korkeampaan potentiaaliimme. Läsnäolon kautta olemme tietoisia siitä, mihin käytämme päivämme tunnit. Huomaamme ympäristömme ja osaamme pysähtyä. Käytämme eri aisteja ollessamme läsnä.

Ajatuksistaan tietoisena oleminen on tärkeää siinä mielessä, että ne muuttuvat meissä tunteiksi, ja tunteet muuttuvat teoiksi. Siten ei ole yhdentekevää, mitä ajattelemme, koska ne vaikuttavat kaikkeen tekemiseemme - niin hyviksi kuin pahoiksi luokittelemissamme asioissa.

Kun tietoisuus lisääntyy, alkaa myös tarkastelemaan mistä oma elämä koostuu. Mitä syön? Onko ravintoni laadukasta? Syönkö tunteisiini? Hyvin usein henkisen kasvun myötä ihminen alkaa puhdistamaan myös ruokavaliotaan. Samalla tavalla tietoisuus lisää kaiken muunkin omaan elämään liittyvän pohdintaa: olenko tyytyväinen työhöni? Suhteisiini? Muutos lähtee aina asioiden tiedostamisesta.

Muiden kanssa vuorovaikutuksessa oleminen tarjoaa loistavan mahdollisuuden itsensä tarkasteluun. Näemme kasvunpaikkamme siitä, mikä muissa ihmisissä herättää meidän varjomme eloon. Herättääkö toinen kateutta, katkeruutta tai jopa vihan tunteita? 

Monesti emme halua myöntää näitä negatiivisiksi luokiteltuja tunteita, vaan vaistomaisesti työnnämme niitä pois. Nimenomaan ne pimeämmät tunteet ovat suuri lahja, koska ne tarjoavat meille mahdollisuuden tarkastella itseämme. Siellä on kasvunpaikkamme. 

Tietoisuus, eli henkisyys tarkoittaa siis myös sitä, että ihminen kykenee näkemääni itseään ja omaa käytöstään edes jossain määrin niinsanotusti ulkoapäin. Eli kun vaikka menetän hermoni tai kiivastun, pystyn asettumaan edes joskus tarkkailijan rooliin sen asemesta että käyttäydyn automaatin tavoin niin kuin aina ennenkin.  Ja mitä useammin kykenen näkemään itseään tuosta tarkkailijan roolista, pystyn myös muuttamaan pikkuhiljaa käytöstäni rakentavampaan suuntaan. 

Mutta palataanpa vielä otsikkoon. Uskomme tässäkin asiassa usein enemmän silmiämme: sisäinen tuomari saattaa hetkessä arvioida toista pelkästään ulkoisen perusteella. Henkistä ihmistä kun ei voi erottaa ulkonäön perusteella mitenkään. Henkinen ihminen voi olla huippu-urheilija, kuuluisa taitelija, matemaatikko, tieteilijä.. hän voi olla pukeutumistyyliltään gootti, hippi, business, smart casual... hänellä voi olla loppuun hiottu ja huoliteltu ulkonäkö, tai sitten ei. Nautintoaineitakin saattaa kuulua elämäntapoihin. Hän voi olla minkä tahansa ikäinen. Lapset ja lemmikkieläimet ovat yleensäkin ottaen parhaita henkisiä opettajiamme.

Henkisyys on ainakin itselleni ihan tavallista arkipäivän elämää. Olemme syntyneet tälle planeetalle ja meidän myös kuuluu kulkea tämän pallon pinnalla. Suhtaudun kaikkeen ympärilläni tapahtuvaan melko elokuvamaisesti: jopa se työmatkan pätkä jota taivallan, tarjoaa mahtavia elämyksiä kun oikein katson ympärilleni ja olen läsnä. 

Meille annetaan koko ajan viestejä, mutta vain jos haluamme ne nähdä. Elämän elokuva ja ihmeet ovat tässä, ei pelkästään viikonlopussa tai lomamatkalla. Se on ihan tavallisissa jokapäiväisissä asioissa. Tätä on minulle henkisyyden käsite.