Henkimaailma operoi kauttamme ja yhteistyössä toisiimme

Jouduinpa taannoin sellaiseen tilanteeseen, jossa minun sanottiin kopioivan toisen ihmisen ajatuksia blogiteksteissäni. Olin väitteestä varsin hämmentynyt, erityisesti koska ajatus tuli läheisen ihmisen taholta. Tämä tuntui hyvin ikävältä juurikin siksi, koska kyseessä ei ollut kuka tahansa tuntematon ihminen. 

Aloin tarkastelemaan asiaa. Kuka täällä omistaa ajatukset? Kuka täällä omistaa kunnian upeisiin runoihin, taiteeseen tai tieteellisiin keksintöihin? Kuka voi sanoa, että on jonkin ison aatteen tai keksinnön takana? Mieleeni ei tule ainoatakaan asiaa, jossa joku voisi ottaa kunnian sataprosenttisesti itselleen. Jopa merkittävimmissä keksinnöissä on ollut muitakin viisaita ihmisiä osallistumassa kehittämiseen ennen sen kukkaan puhkeamista. Esimerkkinä vaikkapa Wrightin veljeksien lentokoneen suunnittelu tai älypuhelin. 

Taas palaamme siihen toteamukseen, että me tarvitsemme täällä toisiamme. Ihan samalla tavalla kuin tekniset keksinnöt, samalla tavalla "näkymättömät" asiat, kuten psykologian kehitys, henkiset viisaudet tai niinkutsutut yliluonnolliset kyvyt ovat kaikki henkimaailman ihmisille välittämiä tuotoksia. 

Jonkun elämäntyönä saattaa tulla kehittää jokin asia tiettyyn pisteeseen, mistä joku toinen jatkaa eteenpäin. Toisekseen koska olemme kaikki samassa kosmisessa altaassa, on varsin tavallista että joku toisella puolella maapalloa saa täsmälleen samankaltaisen idean vaikkapa seuraavasta maalauksestaan. Universumi hämmästyttää minua juuri tämänkaltaisella synkronismillaan.

Kukaan ei omista ajatuksia tai tietoa. Me tottakai vaikutamme kaikki toisiimme täällä. Puhuin juuri aiemmassa tekstissäni siitä, miten läheiset ihmissuhteet vaikuttavat meihin. Käymme keskusteluja, oivallamme, peruutamme, harppaamme eteenpäin, reflektoimme ja uudistumme ihmisuhteidemme ansiosta. 

On päivänselvää, että läheiset ihmiset myös minun elämässäni vaikuttavat ajatteluuni: samalla tavalla kuin kirjat, elokuvat, musiikki, päivittäiset tapahtumat, unet ja omasta itsestäni (=henkimaailmasta) välittyvä tieto. Me ihmiset vaikutamme toisiimme. Uskon, että teksteistäni välittyy kuitenkin oma syvällinen ja kehollistettu reflektioni. En koskaan suunnittele tekstejäni etukäteen, vaan tekstini syntyvät nopeasti ja otsikko syntyy viimeisenä.

Ihminen egonsa kanssa haluaa usein ottaa kunnian itselleen. 

Henkimaailman osallistuminen maapallon fyysisiin tai henkisiin kehitysaskeliin ei tarkoita sitä, että olisimme välttämättä tietoisesti yhteydessä näkymättömään. He voivat kommunikoida meille aivan yhtä hyvin alitajuntamme ja ajatuksiemme kautta.  Tämä voi näkyä nimeomaan jonkin tietyn alan erikoisosaamisena. 

Hän, kuka kehittää taitojaan tai ylipäätään osoittaa kiinnostusta jotain tiettyä asiaa kohtaan, saa lisäapuja "toiselta puolelta". Meillä on aivan valtavasti potentiaalia jota emme ota käyttöömme, koska elämme usein varsin alhaisessa värähtelyssä. Emme usein edes usko niinkutsuttuihin ihmeisiin. Kuitenkin ihminen henkimaailmaan siirryttyään usein harmittelee sitä, ettei ottanut koko potentiaaliaan käyttöönsä eläessään ihmisen kehossa. 

Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa en uskonut olevan mitään muuta todellisuutta kuin sen, mitä silmäni näkevät. Ajattelin energian maailman olevan "hippien höpinää" ja jotain sellaista, mihin tarvitaan yliluonnollisia kykyjä.  En uskonut omiin kykyihini millään tasolla. 

Nykyään ajattelen, että ihmisen on mahdollista opetella melkeinpä mikä tahansa taito, jos hän osoittaa kiinnostusta ja sitoutumista harjoitteluun ja uskoo itseensä. Ihmeiden tapahtuminen vaatii mielen avaamista ja kaiken kyseenalaistamista. 

Tietoisuuden auettua alkaa todellakin nähdä mitä kaikkea on mahdollista saavuttaa ja miten syvästi voi kokea asioita elämässään. Tietoisuuden laajentuminen sisältää loputtomasti uusia tasoja. Ihan samalla tavalla kuin universumimme laajenee jatkuvasti, niin myös mielemme on mahdollista laajentua loputtomasti. Ja mitä enemmän koemme tätä laajentumista, sitä enemmän näemme yhtäläisyyksiä kaiken ja kaikkien välillä. Erillisyytemme toisista ihmisistä on ehkä harhoista suurin. 

Palataanpa vielä tuohon mistä alussa puhuin. Ihminenhän pelkää kaikenlaista. Niin minäkin. Ero entiseen on siinä, että enenevissä määrin uskallan kyseenalaistaa pelkoni ja mennä niitä kohden. Meille tulee aina myös uusia pelkokerroksia. Pelon siedätyshoidossa on toisaalta se hyvä puoli, että kun sitä harjoittaa riittävästi, pelon voittamisen ilo ja tyydytys muodostuukin vahvemmaksi kuin itse pelko. 

Tämän blogin aloittaminen tuntui pelottavalta. Ajattelin joskus, että kun kirjoittaa syvällisistä aiheista, pitää olla jollain tavalla virheetön ihminen. Tai että muut ovat valmiimpia aloittamaan, mutta minä en. Tiedättehän, näkyväksi tuleminen on ihmiselle usein kamalinta ja ihaninta mitä hän voi kokea. 

Usein ne pienet askeleet ovat kuitenkin se tärkein asia. Ei tarvitse ottaa suurta harppausta kerralla. Aloitin tämän blogin ihan puhtaasti siitä syystä, että nautin kirjoittamisesta ja haluan kehittyä siinä. On myös mielenkiintoista lukea tekstejä myöhemmin sekä tarkastella mihin suuntaan ne lähtevät kehittymään.

Blogin kirjoittamisen "siedätyshoitoa" on alla jo yli puoli vuotta, ja onkin tuntunut luonnolliselta tulla enemmän esiin. Ei kaikkia kiinnosta, eikä kaikkia resonoi ja se on ok. Kaikille on omat kuulijakuntansa. Ehkä olen osoittanut henkimaailmalle kiinnostusta ja sitoutumista kirjoittamiseen siinä määrin, että minulle myös tuodaan tietoa kasvavissa määrin; ihmisten, kirjojen, elokuvien ja muiden merkkien kautta.

Tämä maailma tarvitsee viisaita ihmisiä ja kaikille täällä on paikkansa. Ei ole liian montaa ihmistä puhumassa rakkaudesta, parisuhteista, energiasta tai ihan mistä vaan mikä vie meitä eteenpäin ja kohottaa värähtelyämme. Kukaan ei voi olla juuri minä tai sinä. Jokaiselle on täällä tilaa: elämä tai elämäntyö ei ole kilpailu. Toivon, että sinä joka luet tätä, menet kohden sitä omaa kutsumustasi. Maailma haluaa kuulla sinusta, juuri sinun persoonallisella ja uniikilla tyylilläsi.