Parisuhteen tarkoitus...

..on jalostaa minua syvimmäksi ja aidoimmaksi versioksi itsestäni.

Tämä ajatus on värittänyt oikeastaan jokaista niin kutsuttua parisuhde-manifestointiani. Uskon ajatuksillamme olevan mielettömän suuri merkitys siihen, mitä vedämme puoleemme. Kvanttifysiikkakin alkaa antamaan "tieteellisiä" todisteita asiasta. Toisinaan huvittaa tämä länsimaalainen "tieteellinen todistaminen". Kaikkihan on ollut aluksi tuota niinkutsuttua mielikuvitusta ja ajatusta. Ja toisaalta, tiedämmekö koskaan aivan täysin kaikkea? Siinä piilee elämän hienous ja kauheus. 

Kun manifestoi, tai kirjoittaa toivottua tulevaisuuden käsikirjoitusta, mieli epäilee että voivatko asiat todella tulla toteen. Olemme hyvin skeptisiä olentoja, ja se on myös hyvä. Kaikkea ei pidäkään niellä heti totuutena. Tarkoitan skeptisyydellä tai rajoittuneisuudella sitä, että uskomme meillä olevan hyvin vähän, tai ei ollenkaan mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuteemme positiivisesti.

Minä itse olen skeptinen monenkin asian suhteen. Menneisydestäni johtuen uskoni siihen, että korjausliikkeitä tai ylipäätään mitään hyvää voi tapahtua, on ollut jossain vaiheessa hyvinkin rajallinen. 

Olen kuitenkin vuosien varrella säilyttänyt jonkin kummallisen vankkumattoman uskon rakkauteen. Puhun nyt nimenomaan parisuhde-rakkaudesta. Jollain tasolla olen ollut vakuuttunut siitä, että minulle on olemassa ihminen jonka kanssa tuntea jotain paljon syvempää, joku jonka kanssa saada kasvaa ja kehittyä. Olenkin kirjoittanut manifestoinneissani siitä, mitä haluan tuntea ja kokea: millä tavalla rakastamme, ratkomme riitoja ja tuemme toisiamme suhteessa. Ja ennen kaikkea olen tehnyt sisäistä työtä tullakseni itse sen kaltaiseksi ihmiseksi, ketä toivoin elämääni.

Mikä sitten on parisuhteen tarkoitus mielestäni? Keskityn tekstissä nimenomaan suhteen ydin-ajatukseen, koska alkuaika saattaa olla monesti epävarmuuksien ja pelkojen värittämää. Sisäistä työtä pääsee tekemään sitä pidemmälle mitä enemmän toista tuntee. Itsensä aito näyttäminen ja avaaminen toiselle on kuitenkin lopulta koko elämän mittainen prosessi.

Rehellisyys, luottamus, kunnioitus. Ajattelen hyvän parisuhteen olevan jatkuvaa timanttien hiomista, jossa kaiken ydin on rakkaus toista kohtaan. Jotta toista voi rakastaa, tulee toteutua rehellisyys. Ja kun on rehellisyys, on myös kunnioitus ja luottamus. Näistä asioista on tehty hyvän parisuhteen kivijalka, jonka päälle rakentaa kahden ihmisen näköistä maailmaa.

Parisuhde on minulle sitä, että saa olla täysin oma itsensä. Ei tarvitse teeskennellä tai näytellä olevansa jotain muuta. Tulet rakastetuksi omana itsenäsi, olipa päiväsi ollut täynnä hauskuutta tai tunnetta siitä, että maailma romahtaa niskaan. Saat näyttää tunteesi.

Rakkaan syli on koti, jossa voit levätä ja tuntea olevasi turvassa. Kommunikaatio on suhteen a ja o, mutta myös vastuunotto omista haavoista ja nousevista tunteista. Kumppanimme todella on suurin gurumme. Turvallisessa suhteessa ei yritetä vahingoittaa tai provoisoida, vaikka siltä saattaa joskus tuntua. Toisen aiheuttama peilaus voi tuntua joskus sietämättömältä ja nostaa pintaan paljon alitajuista. Silloin ei aina itsekään tiedosta, mikä ärsyttää tai aiheuttaa tunnereaktioita. Aina ei tarvitsekaan tietää. Kunhan sallii tunteensa ja elää ne läpi.

Voit kertoa mitä ajattelet. Vaikeita aiheita ei vältellä, vaan niistä puhutaan. Vaikeita tunteita ei vältellä, vaan ne näytetään. Osoittaa suurta luottamusta näyttää toiselle itsestä pimeät puolet; ne puolet jotka eivät välttämättä ole niitä kauneimpia (ainakaan omasta mielestä, hän saattaa olla eri mieltä). Jokaisella on uskomuksia ja ajatusmalleja, jotka ovat kulkeutuneet mukanamme lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Kokemuksia jotka ovat olleet hajoittavia. Parisuhteessa tulee aivan varmasti tilanteita, joissa nämä asiat aktivoituvat ja nousevat pintaan. 

Todellinen sitoutuminen tapahtuu syvemmällä, henkisellä tasolla. Mitä sitoutuneempia kaksi ihmistä on omaan henkiseen kasvuunsa, sitä voimakkaampia he ovat myös yhdessä, ja sitä syvemmälle he voivat myös yhdessä päästä. Tästä syystä moni kasvaa myös erilleen. Läheinen parisuhde vaatii läsnäoloa, eli aikaa. Läsnäoloa ei voi suorittaa. Muutumme koko ajan, ja voimme pudota nopeasti kärryiltä kumppanin elämästä ja kasvusta, jos emme ole läsnä ja keskustele. 

Aito kohtaaminen vaatii paljon rohkeutta. Ne voivat olla ulospäin katsottuna, tai jopa kumppanillesi todella pieniä hyppyjä, mutta sisäisesti ne voivat olla valtavia loikkia. Pelkomme ovat usein hyvin irrationaalisia ja pieniä, mutta ne ovat kasvaneet sisällämme suuriksi. Pelkonsa näyttäminen ja sen ääneen lausuminen ja rakastavasti kohdatuksi tuleminen on yksi eheyttävimpiä kokemuksia joita voi saada, ja sitä hyvä parisuhde myös tarjoaa. 

Eheyttävä ja kasvuun tähtäävä suhde antaa tilaa. Ketään ei omisteta, vaan ymmärretään että olemme itsenäisiä persoonia joilla saattaa olla erilaisia tarpeita, unelmia ja toiveita. Kumppanin unelmia tuetaan, vaikka ne saattavat tarkoittaa sitä, että sinut sysätään epämukavuusalueelle ja kasvuun. Toisen vahvuuksia tuetaan ja kipukohtia rakastetaan. 

Suhdetta ja rakkautta ei oteta itsestäänselvyytenä. Jos jostain kilpaillaan, niin siitä kuinka voi rakastaa toista enemmän, kuinka voi huomioida toista päivittäisessä arjessa? Aina on jotain mistä voi kiittää, kertoa kohteliaisuuden tai tehdä jotain pientä toista ilahduttaakseen. Toisen huomaaminen on usein pienissä hetkissä, jotka eivät maksa vaivaa, pelkästään tiedostamista ja hetkeen tarttumista. 

Hyvä suhde ei tarkoita sitä, että riidellään mahdollisimman vähän tai seksiä on koko ajan valtavasti. Ne voivat indikoida jotain, mutta hyvän parisuhteen sielu ja syvin olemus eivät ole näissäkään asioissa. 

On täysin varmaa, että erimielisyyksiä ja riitoja tulee nimenomaan hyvässä suhteessa. Jokainen on oppinut tukahduttamaan tunteitaan ainakin jollain elämänsä osa-alueella. Olisi kummallista, että rakastunut ihmisen säteilisi vain positiivisia tunteita, sillä rakkauteen kuuluu myös ne varjoisammat tunteet. 

Kun kaksi ihmistä alkavat läheiseen ja intiimiin suhteeseen, siihen tuodaan myös kahden ihmisen historia, ajatusmallit, tavat, unelmat, odotukset, ihan kaikki. Kysyisinkin ennemmin, että miten on mahdollista ettei mitään tunteita nouse jos toisen ihmisen kanssa on seurustellut kuukausia, vuosia tai vuosikymmeniä? Se ei olisi nimittäin enää edes ihmisyyttä. Hyvään suhteeseen kuuluu kaikkien tunteiden näyttäminen. Jopa niiden, mitä ajattelee päässään naurettaviksi tai turhamaisiksi. Niissä yleensä piilee nimittäin suurin viisaus. 

Seksin määrä ei ratkaise parisuhteen laatua. Seksi voi olla pintapuolisesti hyvää, mutta se ei tarkoita että se silti toisi täyttymystä ja koskettaisi syvemmin. Seksistä on tehty hyvinkin paljon pelkästään fyysinen akti, suoritus. 

Itsellänikin oli pitkään tapana ajatella seksin määrän indikoivan parisuhteen laatua. Orgasmien tai laukeamisien määrä ei kerro paljoakaan. Voi olla, että seksi saattaa olla jopa peitetarina omien, tai parisuhteen kipukohtien tarkastelulle. Mitä tapahtuu jos on hetken ajan ilman seksiä? Se voi hyvinkin laittaa jotain liikkeelle. Pelkoja, omien ajatusmallien tarkastelua tai jotain ihan muuta. 

Seksi on henkinen harjoitus, ja sen syventäminen suhteessa vie vuosia. Aidot ja syvät asiat vaatii sitä kuuluisaa läsnäoloa ja aikaa, koska siinä paljastuu kaikki se, mitä kahden ihmisen välillä on meneillään. 

Muunmuassa näitä asioita tarkoittaa itselleni kasvuun tähtäävä, rakkaudellinen parisuhde. Täydellinen parisuhde ei tarkoita minulle sitä, että virheitä ei tehtäisi, toisen mieltä ei pahoitettaisi tai huonoja ja tylsiä päiviä ei olisi. Todellakin kaikki ne kuuluvat pakettiin. Täydellisyyteen kuuluu kaiken näyttäminen, pienten ja suurten henkisten hyppyjen ja luottamusriskien ottaminen, rakastaminen silloinkin kun tuntuu vaikealta tai on vereslihalla. Täydellisessä suhteessa ei roikuta somessa todistelemassa muille että hyvin menee. Riittää että itse tietää. Täydellisessä suhteessa on nimenomaan tilaa aidoille tunteille. Ne ovat kasvun parasta puutarhaa.