Intuitioon luottamisen vaikeus

Ihmisellä on mieletön resilienssi ja kyky selviytyä vaikeistakin kokemuksista ja tapahtumista elämässään. Resilienssi tarkoittaa psyykkistä joustavuutta, selviytymiskykyä ja uudelleen orientoitumista. Tämä on hyvin erilaista eri ihmisten kohdalla - toisen mieli sirpaloituu herkemmin, kun taas jonkun toisen kestää paljonkin vastoinkäymisiä. Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että paljon kestävä olisi jollakin tavalla parempi. Me vain olemme erilaisia. 

Olen taustaltani suuren perheen nuorimmainen. Isossa perheessä käy helposti niin, että lapsi jää näkymättömäksi. Aikaa on rajallinen määrä etenkin muutaman ensimmäisen lapsen jälkeen syntyneille. Uskon, että jokainen tekee vanhempana aina parhaansa ja tämä ei olekaan syytös vanhempia kohtaan. Elämän tosiasia kun on se, että tunteja on vuorokaudessa kaikille yhtä paljon. Jos lapsia on monta, ja kotityöt hoidettavana niin vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole riittävästi tunteja viettää läsnäolevasti aikaa jokaisen lapsen kanssa. 

Lapsen jääminen näkymättömäksi tarkoitti omalla kohdallani ainakin sitä, että tunteitani ei huomioitu. Olen saanut perinteisen kiltin tytön kasvatuksen, erityisesti vihan tunteitani ei pystytty ottamaan vastaan. Myöskään mielipiteilläni ei ollut yhtä suurta arvoa kuin vaikkapa vanhempien sisaruksien mielipiteillä oli. Olin olemassa, mutta en kokenut olevani mitenkään merkityksellinen.

Tästä sitten peruskouluun. Ensimmäiset neljä vuotta opiskelin pienessä kyläkoulussa. Luokallani oli kaksi tyttöä, jotka ystävästyivät keskenään. Minä olin se kuuluisa kolmas pyörä ja lopulta tulin myös kiusatuksi. Vaihdoimme koulua viidennelle ja kuudelle luokalle. Siellä minulla oli mahdollisuus saada ystäviä, mutta kiusajaani sabotoivat orastavat ystävyyssuhteeni. 

Muutenkin olin peruskoulussa epäsuosittujen kastia. Kaikki tietävät kuinka tärkeää herkässä iässä olevalle on kokea kuuluvansa joukkoon ja tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on. Jopa ammattikorkeakoulussa jouduin kokemaan kiusaamista. Opiskeluaikani menikin pitkälti henkiseen selviytymiseen sen sijaan että olisin kehittänyt ammattitaitoani.

Olen myös ajautunut parisuhteeseen ihmisen kanssa, jonka käyttäytyminen oli vahvasti toksista. Toki meissä kaikissa on jotain "epäpuhdasta" ja traumasta kumpuavaa käyttäytymistä. Tässä en tarkoita kuitenkaan sitä kuinka me kaikki olemme ajoittain vaikeita, sanomme ikävästi ja käyttäydymme alhaisesti. Tarkoitan manipulointia, harhauttamista ja valehtelua jatkuvalla syötöllä tapahtuvana näytelmänä. Olen keskustellut ja työstänyt näitä asioita terapiassa. 

Näistä syistä, sekä omasta luontaisesta arvomaailmasta käsin olen erittäin allerginen kaikenlaiselle toksisuudelle ja kiusaamiselle. Sellainen jättää todella syvät jäljet. Hyvä uutinen on se, että ne asiat mitkä rikkoutuvat vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen, voidaan myös korjata toisen ihmisen kanssa. Yleensä ne ovatkin eri ihmiset joiden kanssa saadaan korjaavia kokemuksia. 

Tärkeää on antaa anteeksi. Anteeksianto vapauttaa. Katkeruus on raskas tunne joka jää energiana kehoon. Anteeksiannossa tarvitaan myös joskus aikaa, se ei ole pelkästään kylmän rationaalinen päätös vaan ennemminkin prosessi. Anteeksiantaminen ei myöskään tarkoita sitä, että hyväksyisi ja sallisi samanlaisen käytöksen jatkuvan. Tärkeää on myös vetää rajat ja suojella itseä siltä, ettei joudu kokemaan samanlaista käytöstä jatkossa. 

Mutta kuinka vaikeaa onkaan uskaltaa ja osata olla omalla puolella, kun tällaisella taustalla kokee ympäristössään tavalla tai toisella toksista käyttäytymistä? Vaikka tietääkin, että kyse ei ole pelkästään traumaattisten tilanteiden kokemisesta uudelleen?

Puhun siitä sisäisestä ristiriidasta, kun oma herkkyys on viritetty äärimmilleen aistimaan niinkutsuttuja yliluonnollisia asioita. Kun toinen maailma on vahvasti läsnä ja saat ohjausta ja apua sieltä. Kun on tietoisuutta ja sellaista näkökykyä mitä ei voi selittää järjellä. Ja kun olet niin monta kertaa aiemmin ollut kuuntelematta intuitiotasi vain todetaksesi myöhemmin että se oli oikeassa. Ja erityisesti se, että koska jätit kuuntelematta sitä sisäistä ääntä (meillä jokaisella kun se on), niin lopputulos oli vähemmän mairitteleva?

Meille on annettu kuudes aisti hyvästä syystä. Se on meidän sisäinen opasjärjestelmämme. Jos vain virittäydymme kuuntelemaan sitä, saamme ohjausta. Intuition kuuntelu ei ole aina helppoa: se on ensimmäinen, valon nopeudella tuleva tunne jossain tilanteessa tai hetkessä. Sellainen, mitä emme voi selittää mitenkään logiikalla. Uskon että jokainen on kokenut esimerkiksi tilanteen, jossa vaikkapa uusi idea on synnyttänyt salamannopean positiivisen tai negatiivisen reaktion, vaikka järjellä ajateltuna sinun olisi kuulunut tuntea toisin?

Yritämmekin liian usein ymmärtää asioita mielemme kautta. Intuitiossa taas ei ole yleensä "järkeä". Joku muu saattaa lisäksi puhua meitä pois tästä sisäisen äänen kuuntelusta. Tärkeää on nimenomaan oppia luottamaan siihen. Olen nimittäin huomannut, että mitä enemmän siihen luottaa, sitä enemmän tuota opastusta myös saa. 

Intuitio saattaa olla myös helppo sekoittaa traumaan, jos omaa vahvaa traumaattista menneisyyttä. Kuitenkin omilla työstöillä ja tietoisuuden kasvaessa alkaa erottamaan mikä on traumaa ja mikä on sitä todellista intuitiota. Kuudes aistimme on aivan mieletön työkalu jota kannattaa alkaa hyödyntämään, jos sitä ei ole aiemmin tehnyt. 

Ehkä oman taustani, arpeutuneen, mutta kuitenkin mahdollisimman pitkälle käsitellyn takia, on joskus vaikea valita olla itseni puolella. Nousta omaan voimaan, ja sanoa että tässä kohtaa valitsen minut. Sen olen oppinut, että kun alamme kuuntelemaan liikaa muiden mielipiteitä ja annamme lukemattomia mahdollisuuksia näille ihmisille jotka eivät ole tuntuneet hyvältä, ajaudumme syvemmälle suohon. 

Mietin usein, mikä saa ihmisen menemään uudelleen ja uudelleen toisen luo, jos se aiheuttaa huonoa oloa. Maailmassa on valtava määrä ihmisiä. Täällä on myös valtava määrä ihmisiä, joiden kanssa voimme muodostaa terveitä ja eheitä suhteita, sellaisia jotka tuovat meille hyvää mieltä ja nostavat meitä. 

Joskus sekään ei ole ollenkaan huono vaihtoehto, että erakoidumme hetkeksi. Otamme aikaa maailmalta ja mietimme asioita uudelleen. Elämässä tulee taitekohtia ja hetkiä, jolloin alamme menemään eri suuntaan, koska me muutumme. Se on väistämätön luonnonlaki. Ihmisen tehtävä on kasvaa.