Sielun väsymys

Kirjoitin viimeisessä tekstissä harhan maailmasta. Harhan maailmasta, joka sisältää ulkoa tulevan fiidin, syötteen, ohjelmoinnin. Usein tuntuu siltä, että on vaativaa pysyä omassa keskuksessa. Tarkoitan omalla keskuksella sitä, että pystyy hymyilemään tuolle showlle rauhan tilastaan käsin. Kutsun tuota Sielun väsymystä egon, eli harhan maailmaan väsymiseksi.

Joka tuutista saa kuulla, kuinka ei ole riittävä omana itsenään, vaan pitäisi olla jotakin enemmän. Rikkaampi. Paremman näköinen. Laihempi. Lihaksikkaampi. Hienompi talo. Parempi titteli. Näyttää nuoremmalta. Eli ei ainakaan olla tyytyväinen siihen, siihen kaikkeen mitä sinulla on tässä hetkessä. 

Tuskaa helpottaa se, että tajuaa ettei nuo asiat ole pysyviä onnellisuuden pilareita, tai edes sellaisia joita kannattaa tavoitella kuluttaen kaiken energiansa. Tuskaa ei kuitenkaan helpota se, kuinka helposti horjahtaa aidan toiselle puolelle. Kuinka nopeasti ajattelu voikin kääntyä. Esimerkiksi seuraavanlaiseen: "olen aika mitätön ja elämäni tylsää". "Kukaan ei voi haluta minunlaiseni kanssa olla. En edes omista mitään". "Olen oikeastaan aika kunnianhimoton. Saako kukaan seurastani mitään?". 

Jostain syystä, päätyy kaikesta tietoisuudesta ja julkkisten some-seuraamattomuudesta huolimatta jonkun "mahtavan tyypin" sivuille, joka kertoo (muka) upeasta elämästään. Vaikka ei seuraa uutisia, sormi lipsahtaa houkuttelevaan klikkiotsikkoon (ne hemmetin ehdotukset Android-puhelimen kansilehdillä). Ehtii ahdistumaan maailman tilasta, ja kaikesta muusta mitä tulee ikään kuin vahingossa lukeneeksi. Kuulee kuinka tuttava on käynyt viiden tähden lomareissulla tai alkanut rakentaa unelmien omakotitaloa. Yhtäkkiä se oma reissu tuntuukin vaatimattomalta köyhäilyltä, tai työ ruohonjuuri-tason piiperrykseltä. Ai niin, mietin juuri kuinka säälittävältä kuulostaa kertoa tätä kaikkea. Toisaalta, eipä juuri sekään kiinnostele (terveiset egolle). 

Sielun väsymys sisältää usein myös väsymyksen kaikkeen tekemiseen ja ei-mieluisaan kanssakäymiseen. Tila saattaa kestää vain muutamia päiviä, pahimmillaan viikkoja. Tässä tilassa tuntuu lähinnä siltä, kuinka ei jaksaisi vaivata kehoa tai mieltä mihinkään ponnisteluja vaativaan. Ei ole siis verrattavissa masennukseen. Vaan tarkoittaa yksinkertaisesti väsymystä kaikenlaiseen ihmistä rasittavaan. Muutamia esimerkkejä: hiusten peseminen ja niiden kuivaaminen, suihkussa käynti, vaatteiden valitseminen, pukeminen ja tavaroiden pakkaaminen. Kaikenlaisten asioiden hoitaminen, kuten apteekissa ja kaupassa käynti, pakolliset puhelut, kodin siivoaminen. Sitä haluaa vain olla ja pitää taukoa maailmasta, jossa pitää olla koko ajan suorittamassa ja tekemässä. 

Samaan settiin kuuuluu myös kanssakäyminen ihmisten kanssa, jotka verottavat omia energioita. Erityisesti sellaiset keskustelut, joissa raaputellaan pelkästään pintaa vahvalla kädellä tai keskitytään valittamiseen aivan turhista asioista, saavat sielun väsymyksestä kärsivän haluamaan kotiin sohvalle makaamaan viltin alle ja katsomaan ikkunasta ulos tuulessa heiluvia puita. Ne tuntuvat ystäviltä tuossa tilassa.