Kaksi maailmaa: harha ja rakkaus

Pohdin usein elämän merkitystä. Paremminkin sanottuna sitä, miksi olemme täällä ja miksi meidät, sisimpämme on tungettu ihmiskehoon, jonka on mahdollista tuntea niin paljon mielihyvää, mutta myös kipua ja kärsimystä. Kuka tämän kaiken keksi? 

Vastauksia ja pohdintoja riittää. Niin minullakin. Olen utelias, ja mielipiteeni saattaa muuttua joskus nopeaankin tahtiin. Näkemykseni mukaan täällä on kaksi maailmaa: harhan, eli egon maailma. Sekä todellinen maailma, joka perustuu rakkauteen. Ohjelmointi on se, mitä meille syötetään ulkoapäin. Meidän tehtävä on oppia siitä pois ihmiselomme aikana. 

Näitä ulkoapäin syötettyjä kaavoja on ihan lukematon määrä; otetaan esimerkiksi vaikka rakastuminen. Kun googlaa "rakastuminen oireet", löytyy massoittain samaa settiä; kuinka aivokemiasi sekoaa, sydän lyö tuhatta ja sataa, haluat olla koko ajan tämän uuden mielitiettysi kanssa jne. Toisin sanoen; kuinka asian kuuluu mennä. Seksi; Iltasanomissa on artikkeleita siitä, kuinka usein suomalaiset keskimäärin harrastavat seksiä, ja missä asennoissa. Kuinka seksielämän hiipuminen on vääjäämätön tosiasia siinä noin kahden vuoden yhteiselon jälkeen. Työ; mediaseksikkäät alat ja kuinka paljon voit tienata ja miten päästä tiettyyn asemaan. Eli kuinka olla "menestynyt". Ja sitten vielä kapitalismi - ostamalla tämän tuotteen tai palvelun, tulet onnelliseksi. Toisin sanoen: sinussa on jotain vikaa. Mutta ei hätää, voit tulla onnelliseksi ostamalla. 

Egon maailmalla tarkoitan ulkoiseen liittyviä asioita, joiden kautta kuvittelemme tulevamme onnelliseksi. Ulkoiset asiat kuten pankkitilin saldo, koti, auto, ulkonäkö, harrastukset, status, ura ym eivät kerro todellisesta arvostamme mitään. Näissä asioissa ei ole mitään väärää tai kuormittavaa, jos ne eivät ole elämää ohjaava voima; materialin jahtaaminen uuvuttavaa meidät koska ihmisen elämän tarkoitus ei ole haalia materiaa vaan kasvaa ihmisenä. Rakkaudellisen ja tasapainoisen olotilan seurauksena ulkoinen hyvä voi olla kaunis lisä elämässä. 

Puhun tässä tekstissä vääristyneestä egon maailmasta, jossa se ei enää palvele meitä, vaan estää elämästä ja nauttimasta. Jos egon antaa ohjata liikaa, onnettomuutta on varmasti tiedossa. Tarvitsemme sitä ja se on vahvasti myös ihmisen evoluutiossa. Sen tehtävänä on varoittaa meitä mahdollisesta vaarasta ja laittaa ruokaa omaan suuhumme sen sijaan että antaisimme toiselle kaiken.

Elin pitkään egoni kautta. Elän tietenkin jossain määrin vieläkin, mutta se ei enää hallitse minua yhtä vahvasti. Ego itsessään ei ole paha. Tarvitsemme sitä ja se on vahvasti myös ihmisen evoluutiossa. Henkiin pitää jäädä. 

Miten olla kaikkea maailmassa, missä mikään ei ole riittävästi. Ehkä myös onnekseni en ole ollut tuossa materiaalin maailmassa niin lujasti kiinni kuin nuorempana toivoin. En ole nimittäin syntynyt kultalusikka suussa, oikeastaan päinvastoin. Sinnittelemällä taloudellisesti olen joutunut tekemään paljon henkistä työtä itseni kanssa, jota en ehkä olisi joutunut käymään jos raha ei olisi koskaan ollut ongelma. Uskon kuitenkin, että sielunsuunnitelmaamme kuuluu tietyt asiat tavalla tai toisella. Eli ehkä omalla kohdalla tiettyjen ongelmien "väistäminen" vain olisi kasaantunut tulevaisuuteeni. 

Eräs unelmistani oli saada korkeakoulutus. En ajattele sen olleen täysin egolähtöinen ajatus, koska olen utelias luonne ja halusin oppia uutta. Kuitenkin se, mistä haaveilin koulun jälkeen, oli egolähtöistä. Suuri osa minusta halusi saada tunnustusta ja kuuluisuutta opiskelemaltani alalta. Lankesin siihen illuusioon, että minut nähtäisiin jos tekisin jotain menestyksekästä. En kuitenkaan tainnut omata riittävästi itsetuntoa tai intohimoa mennäkseni tuota tavoitetta kohden. Ja näin jälkeenpäin, ehkä hyvä niin. 

Vuosien varrella myös on ollut erinäistä toivetta tulla nähdyksi ulkonäköni kautta. Tämä on varmasti varsin yleinen harha (josta edelleen pyristelen eroon); käytämme isot määrät rahaa, aikaa ja energiaa näyttääksemme "paremmilta". Siksi lainausmerkeissä, koska oma käsityksemme viehättävyydestämme, tai siitä, mikä tekee meistä viehättävän, on usein vallan eri kuin muilla ihmisillä. Toisaalta voidaan kysyä, haluatko tulla ihailluksi pelkän ulkoisen kautta? Koska he jotka sinua ihailevat ulkoisen kautta, ovat niitä jotka arvostaa pintaa, mutta ei syvyyttä. 

Henkisen heräämisen myötä alkoi viimeisetkin suomut tippua silmiltä. Ymmärsin, mistä täällä on todella kysymys. Ja edelleen olen siinä vaiheessa, että opin ymmärtämään koko ajan lisää. Ihmisen todellinen näkeminen ei perustu ulkoiseen. Ihmisen näkeminen perustuu siihen, että näemme toisemme sellaisena kuin he ovat. Ei sellaisina kuin haluaisimme heidän olevan. Toisen näkeminen erilaisissa tunnetiloissa, aitoina omina itseninään. Ilman titteleitä, nimiä, määrittelyjä ulkonäöstä tai muusta ulkoisesta. Tätä kutsun todelliseksi maailmaksi, rakkauden maailmaksi.