Rakkaudessa eläminen

Sana rakkaus herättää mielettömän määrän ajatusyhteyksiä. Monelle tulee ensimmäisenä mieleen parisuhde tai romantiikka. Ajattelen sen oleva rakkauden aliarviointia; parisuhde ja niin kutsuttu "romanttinen rakkaus" yhteen ihmiseen voi avata meidät voimakkaastikin kokemukselle rakkauden todellisesta olemuksesta. Rakkaushan kattaa kaikkien, ei vain yhden ihmisen rakastamista. 

Rakkaus on- fraasissa kiteytyy tuon tunteen ydin parhaimmillaan. Jos ajattelen "rakastan sitten kun hän muuttuu", en tosiasiassa rakasta. Rakkaus ei vaadi mitään takaisin eikä sisällä ehtoja. Puhtaimmillaan näen rakkauden lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa. Parisuhteessa tämä on vaikea laji. Siinä peilautuu suhde elämän tärkeimpään ihmiseen, eli itseen. Moni haluaa kirsikan kakun päältä, mutta ei halua tehdä työtä sen eteen. Omien haavojen ja pimeyksien tutkiminen ja työstäminen on raskasta. Olemme tulleet tänne kuitenkin kasvamaan. 

Uskon ajatukseen ykseydestä, eli siihen että on olemassa vain yksi tietoisuus. Mehän ajattelemme olevamme kaikki toisistamme erillisiä, fyysisiä olentoja. Olemme kuitenkin henkiolentoja joilla on fyysinen vartalo. Olemme riippuvaisia toisistamme. Kaikki ovat osa sinua ja sinä olet osa kaikkia ja kaikkea.

Havainnollistan yksinkertaisilla esimerkeillä. Käyt kaupassa, ostat maitoa. Se ei ole vain maitopurkki. Siihen, että olet saanut sen eteesi, on nähty paljon voimaa. Lehmä on tuottanut maitoa, se on lypsetty, purkitettu, viety kauppaan jne. Se ei olisi sinun edessäsi siis ilman muiden apua. 

Kuvittele olosi virkeäksi, piristyneeksi ja rakkaudelliseksi. Menet työpaikallesi. Kaikki vaikuttavat niin kovin ystävällisiltä ja ihanilta. Asiat sujuvat. Vaikka välillä meinaa tullakin pieniä takapakkeja, et huomaa niitä. 

Seuraavaksi, kuvittele meneväsi työpaikallesi ärtyneenä ja hieman masentuneena. Sama skenaario, mutta ihmiset vaikuttavat happamilta, ärtyneiltä ja asiat ei suju. Tosiasiassa mikään ei ollut eri tavalla, paitsi oma sisäinen olotilasi, joka ei oikeastaan ole sisälläsi vaan myös sinun ulkopuolellasi. Riippuen omasta sisäisestä tilasta saman tilanteen voi nähdä aivan eri tavalla. 

Toisinsanoen: se, mitä on sisälläsi, löydät myös kaikkialta muualta. Se, millä tuomitset itseäsi, tuomitset myös muita. Esimerkki: omaan ulkonäköönsä kriittisesti suhtautuva saattaa suhtautua samoin myös muiden ulkonäköön. Nähdä heidän arvonsa ulkonäön kautta. Itsekriittinen ihminen suhtautuu usein toiseen tuomitsevasti. Tunnekylmää tai muutoin paljon haavoja sisältänyttä lapsuutta paennut saattaa kompensoida haavaansa yrittämällä menestyä ulkoisesti terveytensä uhalla. Tai hän käyttää kaiken aikansa ulkonäkönsä murehtimiseen ja paikkailuun, koska hän uskoo haavojensa korjaantuvan ulkoisen kautta. 

Valitettavasti nämä ulkoiset selviytymiskeinot eivät ole kestäviä ratkaisuja, koska ne perustuvat egoon. Haluamme kuitenkin tulla nähdyksi aitona omana itsenämme. Haavat saattavat olla kuitenkin niin syvällä ettei luottamusta rakkauteen tai elämän kantokykyyn yksinkertaisesti ole, emmekä uskalla näyttää aitoa itseämme. Tällöin ulkoinen kasautuma, eli materia voi toimia näennäisen turvallisena panssarina rakkauden edessä. Tämä kaikki perustuu illuusioon, koska emme voi koskaan olla aidosti onnellisia jos meille ei tule kokemusta todellisesta nähdyksi tulemisesta. 

Siksi kaikenlainen itsensä työstäminen on palkitsevaa. Mitä enemmän pystyy lataamaan itseensä rakkautta, sitä enemmän sitä näkee ja kokee myös ympärillään. Ihan jokaisessa ihmisessä joita kohtaamme. Rakkaus on ydinolemuksemme, jonka olemme unohtaneet. Ja siksi niitä kerroksia kannattaakin alkaa kuorimaan, ihan missä iässä tai elämäntilanteessa tahansa. Joskus siihen potkaistaan, kysymättä lupaa. Kriisi saattaakin olla suuri mahdollisuus ja kutsu rakkauteen. Suurimmat muutokset tapahtuu usein kivun kautta. 

Meditaatio on yksi monista loistavista välineistä ohjelmoitujen ja rakkaudettomien kerroksien kuorimiseen. Egomme kun haluaa pitää kiinni vanhasta ja turvallisesta. Tarvitsemme lisäksi aikaa ja kärsivällisyyttä, noin ihmiselämän verran. Sittenkään emme ole valmiita. Kliseisesti se on kuitenkin se matka joka palkitsee. Päätepysäkkiä ei ole. 

Mitä enemmän on merkittäviä ihmissuhteita joissa on mahdollisuus käydä aitoja keskusteluja ja näyttää aidointa itseä, sitä enemmän nostaa omaa värähtelyä. Tässäkin pätee vetovoiman laki; älä jää odottelemaan että nämä ihmeelliset ihmiset maagisesti ilmestyvät elämääsi. Toki näinkin voi käydä. Odottavan aika on kuitenkin usein pitkä. Siksi: ole itse se ihminen jota toivot elämääsi. Murra jää, tule ulos kaapistasi. Joku saattaa pitää sinua hörhönä, hulluna tai outona. Sillä ei ole väliä, oikeat ihmiset ymmärtävät ja jäävät. Ja joku pitää uudesta 2.0-versiostasi. Ei turhaan sanota, että olet keskiarvo viidestä lähimmäisestäsi. Panosta heihin, ja lennät korkeammalla.

Suosittelen myös jokaiselle terapiaa turvallisen ammattilaisen kanssa. Onneksi vanhanaikaiset käsitykset siitä, että terapia on "hulluille" tai vakavasti masentuneille, on väistymässä. Monelle terapiasuhde saattaa olla elämän ensimmäinen autenttinen suhde. Muita tapoja työstää on esimerkiksi kirjoittaminen, tunteiden aito tunteminen ja luova tekeminen. Ylipäätään kaikki sellainen, mikä ei vahingoita terveyttämme, mutta avaa sydäntämme ja saa meidät irti suorittamisen maailmasta. Olemme luovia olentoja. Monesti luova tekeminen avaa meissä myös jotain uutta näkyviin. 

Monesti tulee hetkiä ja kausia, ettei jaksa tai pysyt käymään prosesseja läpi. Elämä saattaa olla omista yrityksistä huolimatta liian kiireistä. Tällöin tunteilla ei välttämättä ole edes mahdollisuutta nousta pintaan, koska energia valuu fyysiseen selviämiseen.

Käytännön tasolla voi kuitenkin tehdä rakkauden tekoja: hemmottelua terveellisellä ruoalla, saunomista, kynttilänvaloa, lomamatkaa, pieniä lepohetkiä, ystävän seuraa, kahvilahetkeä, pitkiä yöunia... Vaikeassakin elämäntilanteessa on mahdollista löytää pieniä hetkiä joissa saa ladattua itseen rakkautta. 

Rakkauspuhe saattaa kuulostaa hihhulisetiltä, erityisesti maamme vielä verrattain jäykässä tunnekulttuurissa. Tämä kyllä avautuu kun on teroittanut asiaa oman sisäisen universuminsa kanssa. Rakkaus on lopulta yksinkertaista: huomaamista, läsnäoloa, kiitollisuutta, arkisia pieniä asioita. Ei niinkään niitä isoja asioita, vaikka nekin voivat olla syvälle meneviä kokemuksia ja kuuluvat elämään. Lisättäköön vielä, ettei jää epäselvyyksiä: Vaikka elää rakkaudessa, se ei tarkoita että pään päällä olisi sädekehä tai tuntisi rakkautta jatkuvasti. Ei ole edes realistista.

Juu, joinain päivinä kyllä. Tällöin tuntuu että rakkaus ei mahdu kehoon ja tulee liikutus pienistäkin asioista. Mutta sitten on myös ne toiset päivät, kun kaikki tuntuu ärsyttävän. Ja koska en ainakaan itse halua kylvää tummaa energiaa muihin, fiilistelen monesti (jos tilanne sen sallii) näissä tunteissani hieman vetäytyneemmässä olotilassa.

Itselleni rakkaudessa eläminen tarkoittaa maallisen taivalluksen kunnioittamista. Se on arkista ja tässä hetkessä tapahtuvaa. Vaikken aina pysty käyttäytymään tai ajatttelemaan rakkaudellisesti, aikomukseni on kuitenkin elää tuosta tunteesta lähtöisin. Ja sieltä käsin, mihin sinä hetkenä kykenen. 

Minkäänlaisten tunteiden tuntemisessa ei ole mitään väärää, se on ihmisyyttä. Sillä on merkitystä, miten tunteitaan käsittelee. Ajattelenkin ihmiskehoa eräänlaisena tynnyrinä, joka on kummastakin päästä avoin. Tunteet ovat niitä jotka virtaa sen läpi. Se, että on yhtenä päivänä korkeissa rakkauden energioissa, ei tarkoita etteikö seuraavana päivän putoaisi takaisin maan matoseksi. On helpompaa, jos hyväksyy sen osaksi tätä varsin maallista taaperrusta. 

Rakkaudellista viikonloppua.