Tekstit

Uskonnot ovat ulkoapäin ohjautuvia ja perustuvat kontrolliin

Sanotaan, että on muutamia aiheita jotka herättävät ihmisissä voimakkaita tunteita - kuten uskonto ja politiikka. Aluksi siis disclaimer:  nämä ovat omia näkemyksiäni. En edelleenkään väitä, että minun totuuteni tulisi olla myös sinun totuutesi. Olen kasvanut perheessä, jossa uskonto on ollut läsnä. Ei onneksi yhtä tiukasti kuin ehkä jollakulla toisella, mutta uskontoon liittyviä tapoja pyrittiin seuraamaan. Muistan istuneeni kuuntelemassa 'Jumalan sanaa' alle 10-vuotiaana ja miettineeni, että uskovatko nämä ihmiset oikeasti siihen mitä heille kerrotaan. Miksi he kaikki menevät tähän mukaan? Eivätkö he mieti itse? Erosin kirkosta aikuisiällä. Enpä siellä juuri käynyt edes teini-iässä. Tuntui tekopyhältä olla kirkon jäsen ulkoisista syistä, kuten vaikkapa mahdollisen naimisiinmenon takia. Taustani takia kuitenkin olen saanut sysäyksen tarkastella uskonasioita pintaa syvemmältä. Myös lapsena kokemani isäni menetys sai minut pohtimaan näitä asioita aiemmin kuin ikätoverini.  En o...

Energiahoitoa, joogaa ja äänimaljoja Balilla

Kuva
Palasin hiljattain muutaman viikon lomareissulta. Matkakohteena oli Indonesian Bali. Matkat sekä ulkomailla asumiset ovat näytelleet merkittävää roolia omassa henkisessä kasvussani. Tälläkin kertaa muistin jälleen sen, miten hyvää reissaaminen ihmiselle tekee.  Sen lisäksi, että totaalinen maisemanvaihdos saa automaattisesti ajatukset pois kotiasioista (niistä ihan tavallisista arkisista pyörityksistä), saa myös uutta perspektiiviä omaan elämään. Mark Twain sanoi sen hyvin: "he jotka eivät matkusta, lukevat vain yhden sivun". Tällä ei ole tarkoitus luokitella ketään, lauseessa vain on yksinkertaista totuutta. On aivan eri asia kokea kaikin aistein toinen kulttuuri ja ihmiset, kuin lukea tai katsella ruudun kautta. Kehollinen kokemus tekee aina vahvimman vaikutuksen. Tästä syystä myös matkat jäävät eri tavalla mieleen kuin normaali, vaikkakin hyvä, arkisempi viikko kotimaassa. On niin paljon uutta. Toisaalta matkasta kertominen on aina hieman hankalaa - sanat eivät riitä, kosk...

Mitä on kauneus?

Tämä kysymys esitettiin minulle hetki sitten. Pian pohdinnan aloitettuani huomasin sen olevan pidemmänkin tekstin arvoinen aihe.  Kauneus on minulle ensisijaisesti näkökulma. Se on samalla tavalla näkökulma, kuin sekin onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä. Kauneutta pohtiessani en ole aivan varma kumpi tulee ensin tunne ja kokemus kauneudesta vai fyysinen aistiärsyke.  Luonto Kauneudesta tulee mieleen ensin luonto: miljoonat eri kasvit ja eläimet, niiden monimuotoisuus ja ekosysteemi. Syntymä ja kuolema. Luonnon tietoisuus syntyä, kasvaa ja kuolla. Sen kyky uusiutua. Esimerkiksi sienirihmastot voivat elää jopa tuhansia vuosia vanhaksi.  Ihan samalla tavalla meissä ihmisissä oleva luonto herättää ihmetystä: miten voi olla mahdollista, että meidän sisällä liikkuvat solut tietävät jakautua vaikkapa iho- tai lihassoluiksi. Tätä kaikkea kuljettaa jokin suurempi tietoisuus mistä emme koskaan voi saada täysin rationaalista otetta. Tämä jos mikä on aivan mieletöntä. Tästä syystä ...

Rumin runot

Muutama sananen runoudesta. Alkuun sanon, etten ole mikään runojen suurkuluttaja, vaikka innostunkin esimerkiksi koskettavista laulujen lyriikoista tai syvällisistä runoista. On kuitenkin yksi ylitse muiden: Rumi.  Tarkemmin sanottuna  Jalāl al-Dīn Muḥammad Rūmī,  joka on kuuluisimpia islamin mystikoita. Hän on vaikuttanut sekä islamin- että kristinuskoisiin maihin.  Rumi oli kotoisin Persiasta ja eli 1200-luvulla. Hänen isänsä oli kuuluisa hengellinen  opettaja.  Rumin runoissa on yhteistä ajatus, että hahmottamamme asiat ovat vain heijastuksia todellisuudesta. Jotta voi ymmärtää todellisuutta, vastaus löytyy sisältämme olevasta jumalaisesta. Siitä samasta valosta, rakkaudesta, universumista, mitä monet uskonnot opettavat. Niille kaikille on yhteistä sama lähde.  Hän uskoi ekstaattiseen rakkauteen, joka on jumalainen ja sen saavuttamiseen tarvitaan toisen ihmisen läsnäolon. Ikään kuin seuraavasti "rakkaudessa ihminen armahdetaan olemasta yksilö, ja...

Kello ja luovuus elävät eri elämää

Pohdin usein aikaa ja ajan käsitettä. Tarkemmin sanottuna pohdin kelloa ja sen suhdetta energeettiseen järjestelmäämme (keho-mieli-sielu), joka taas toimii täysin omanlaisillaan aalloilla.  Mielessäni on yhä ne peruskoulun ensimmäiset historian tunnit, joissa piirsimme pitkää aikajanaa. Se oli sitä aikaa, kun opetettiin että aika on lineaarista, eli eteenpäin menevää. En tiedä opetetaanko yhä näin. Mistä voisimmekaan tietää varmuudella sellaisen asian? Olen jostain syystä yhä vakuuttuneempi, että aika on jotain muuta. Jos aikaa pitäisi graafisesti kuvasta, sanoisin että se on useita pyöriviä kiekkoja, jotka ovat limittäin. Toiset kiekoista ovat toistensa päällä. Jossain vaiheessa kun kiekko pyörähtää, saatamme saada esimerkiksi uuden mahdollisuuden johonkin tilaisuuteen; sellaiseen mihin emme aiemmin tarttuneet.  Henkilökohtaisen energian näkökulma nauraisi kellon käsitteelle. Ne, jotka käyvät niinskutsutussa 8-16-työssä voivat tämän allekirjoittaa. Vaikka on olemassa kello, m...

Fiiliksiä viikon meditaatioretriitistä

Olin hiljattain viikon kestävällä meditaatioretriitillä. Tämä retriitti perustui Buddhalaiseen Vipassana-tekniikkaan, joka tarkoittaa asioiden tarkastelemista sellaisina kuin ne ovat. Vietimme ajan hiljaisuudessa. Emme siis puhuneet viikkoon lukuunottamatta muutamia lyhyitä tapaamisia opettajien kanssa.  Tällä englanninkielisellä retriitillä oli kolme ohjaajaa ja osallistujia 40-50. Osallistujista suurin osa oli naisia, miehiä noin kolmasosa. Ikähaarukka oli laaja: nuorimmat olivat noin 20-vuotiaita, vanhimmat eläkeikäisiä.  Päivät toistivat samaa kaavaa. Herätys oli hieman kello kuuden jälkeen. Puolen tunnin päästä heräämisestä alkoi ensimmäinen istumameditaatio. Meditaatiot olivatkin vuorotellen istuma- tai kävelymeditaatioita. Aamiaisen jälkeen oli joka päivä työmeditaatio, jossa jokainen teki samaa tehtävää. Siivosin vessoja. Se oli minulle ok - kotonakin vessan siivoamisesta tulee hyvin puhdistunut olo.  Ruoka kuului myös retriitin hintaan. Saimme päivittäin kolme ma...

Keskeneräisyys

Eräs asia mikä "henkisissä piireissä" kuulee usein mainittavan, on ajatus että jokin asia on työstetty loppuun. Se häiritsee. Ymmärrän tämän tarkoittavan monelle ennemminkin sitä, että jotain asiaa on uskallettu katsoa ja työstää. Siten se ei ehkä ole enää samalla tavalla määräävä tai mitään määrittävä tekijä kuin ennen. Yllättävän usein monet teemat kulkevat kuitenkin elämässämme mukana ainakin jollain tasolla, vähintään testaamassa joko oppiläksyt on opittu.  Ei täällä valmiiksi tulla. Ajatus valaistumisesta kuulostaa myös kummalliselta. Tästä tulee mielleyhtymä "maaliin pääsemisestä", jostain sellaisesta minne saavutaan ja missä oltaisiin sitten ikään kuin valmiita. Eikös elämän kuulunut olla matka? En tiedä, ehkä en ymmärrä valaistumisesta yhtään mitään, ja mielipiteeni joskus muuttuu. Jos valaistuminen tarkoittaa sitä, ettemme enää omilla ajatuksillamme luo kärsimystä, tuen ajatusta. Koska jos tuohon pystyy edes jossain määrin, elämä helpottuu. Jotenkin silti k...