Omassa keskuksessa pysymisestä, kehon kuuntelusta ja luovasta tilasta

Uskoisin monen jakavan kanssani ajatuksen ja tunteen aikamme hektisyydestä sekä sisäisen tasapainon ylläpitämisen vaikeudesta. Monenlaista pursuaa joka suunnasta niin konkretian tasolla kuin energiamaailmankin kautta. 

Kuljemme jo ajassa, jossa vanhat säännöt eivät päde ja se rasittaa ihmistä. Esimerkiksi tiukkoihin aikatauluihin raamitettu työ ei sovi ihmisen energeettiselle järjestelmälle. Tuskin on koskaan sopinutkaan. Luonnosta vieraantunut elämäntyyli vaatii kuitenkin keholtamme paljon enemmän, ja tiukka aikatauluttaminen huippusuorituksiin rasittaa meitä entisestään. Kehomme ja energiamme eivät noudata työelämässä vaadittua "kahdeksan tunnin huippua tiettyyn aikaan päivässä", jolloin tehtävänämme olisi olla mahdottoman tuottava. Sisäistä järjestelmäämme ei tuo voisi vähempää kiinnostaa.

Kehollisesti huomaan ajoittain olevani selkeästi fyysisesti jaksavampi, kuin taas toisina viikkoina tarvitsen huomattavasti enemmän lepoa, rauhoittumista ja lempeää olemista. Enkä usko tämän johtuvan vain siitä, että olen nainen. Pelkästään hormonitoiminta ja kuukautiset eivät ole määrittävä tekijä, vaan enemminkin se kuinka herkistynyt ihminen on kuuntelemaan kehonsa viestejä. Se on monella hautautunut monen muun asian alle. Aikamme kiire on lopulta myös itse keksittyä: meillä kaikilla on käytettävissä sitä yhtä paljon.

Onneksi voin kuitenkin itse paljon vaikuttaa sisäiseen tasapainooni. Valta on lopulta meillä: olemme oman elämämme luojia. 

Sisäisen tasapainon työkaluja

Miten sitten itse huolehdin tai tarkkailen tätä sisäistä tasapainoani? 

Käytän vähäisesti tai en ollenkaan niitä kanavia, jotka vievät energiaani, kuten uutisten lukeminen tai somen käyttö. Seuraan vain itseäni inspiroivia henkilöitä, joista lähes kaikki ovat joko ravitsemuksen, henkisten asioiden tai muun hyvinvoinnin asialla. 

Pyrin syömään puhtaasti ja välttämään pitkälle prosessoitua ruokaa. En kuitenkaan tee tästä stressiä itselleni, vaan olen salliva. 

Kuuntelen millaista liikettä kehoni kaipaa. Meditoin.

En varaa kalenteria täyteen vaan jätän tyhjää tilaa, joka sallii minulle pysähtymistä. Se, että ihminen saa päättää mitä tekee ajallaan on luksusta. Minulla on muutamia läheisiä, joiden kanssa vietän aikaa ja viestittelen. 

Tein listasta tarkoituksella melko ytimekkään, mutta nyt voisin tarkastella näitä asioita hieman syvemmin. Jos mietin vaikkapa multitaskatessa saamaani aistikuormaa, on selvää että aivot huutavat lepoa.  Aivot ylikuumentuvat tällaisesta, puhumattakaan hienosyisestä energiakehostamme. Nämä kaikki ovat suorituksia kehollemme. Suorittamisessa ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta suorittamisen  tilaan jääminen saattaa jäädä päälle. Nimenomaan tuo suorittamisen tilaan jääminen pidemmäksi aikaa on se asia, joka saa helposti olon tuntumaan kireältä, pingoittuneelta ja ahdistuneelta. Siksi sieltä päästä ja loogisesta ajattelusta on hyvä päästä kehoon. Olo alkaa tuntua tasapainoisemmalta. 

Luonto, meditaatio, liike

Koska olemme osa luontoa, siksi myös luonnossa oleminen on vapauttavaa. Kohtaamme siellä itsemme, sen osan itsestämme joka ei arvostele, joka vain on. Siellä on myös vihreää, parantavaa väriä vuodenajasta riippumatta.

Liike todellakin on lääke. Olemmehan pääosin vettä, ja jos emme liiku, niin sisällämme oleva vesi sakenee ja likaantuu. Luovuus on jumalallinen, virtaava voima. Se lähtee monesti lähtee liikkeelle tekemisen kautta: kun liikutamme itseämme, silloin virtaa myös luovuus.

Meditaation ja Mindfullnessin hyödyt ovat kiistattomat. Olemisen tila on vapauttava kaikille osille meissä. Meditaation tila on ihana jo siltäkin kannalta, että siinä ei ole tavoitteita. Elämää helpottaa se, kun oppii tunnistamaan omia käyttäymismallejaan ja ylipäätään huomaamaan miten ajattelee, ja miten ehkä toimii tietyissä tilanteissa niinsanotusta sokeasta kulmasta. Avain muutokseen on tiedostamisessa. 

Onneksi on olemassa niin monenlaisia meditaatioharjoitteita, että uskon jokaisen löytävän omanlaisensa kokeilemalla. Voikin tuntua vaikealta istua 15 minuuttia silmät kiinni, varsinkaan jos ei ole koskaan meditoinut. Harjoitus auttaa tässäkin asiassa. Lempeästi kuitenkin pohtisin mikä on syynä, jos en pystyisi viettämään itseni kanssa varttia paikallani hiljaa istuen. 

Itsensä etusijalle laittaminen

Läheiset ihmissuhteeni ovat myös sellaisia, joissa toinen todella nähdään ja kuullaan ja vuorovaikutus on molemminsuuntaista. Tämä voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta elämä on opettanut että ei se ole.

Sellaiset ihmiset ovat melko harvinaisia helmiä. Empaattisena ihmisenä olen kokenut usein elämässäni ikuisia kuormansa kaatajia. Monesti he eivät ole tietoisia viemästään tilasta ja energiasta, ja siten kuvio yleensä toistuu ellei laita itse rajoja. Tämä voi kuulostaa kylmältä. 

Kuitenkin voi olla varma, että jos aina vain antaa itsestään kaiken, on myös melko pian synkissä energioissa. Rajojen vetäminen ei tarkoita useinkaan suoranaista sanallista rajoittamista, vaan päätöstä siitä mihin investoi aikaansa. Se ei ole loukkaus toista kohtaan, vaan itsensä rakastamista. 

Summatakseni: olen läsnä itseäni varten, mutta myös toisia varten. Omilla ehdoillani, itseäni kuunnellen. Annan toiselle koska haluan antaa, en velvollisuudentunnosta, tai että jossain mieleni taustalla kuvittelen saavani jonkin palkinnon auttamisestani tai vähintään sen, että minua pidetään hyvänä ihmisenä ("sulka hattuun"). Minun tulee siis olla tietoinen kapasiteetistani. 

Täysikuun energiat ja väsymys

Mitä syvemmälle pääsen sisäiseen ohjaukseeni ja herkistyn, sitä voimakkaammin ja nopeammin kaikenlaiset heilahtelut pois sisäisestä balanssista tuntuvat kehossani. Tällä viikolla siellä onkin vieraillut mittaamattoman syvä väsymys. 

En välttämättä tarvitse tietoa siitä, mitä se väsymys on, vaikka tarkastelenkin sitä. Tuokin olotila voi olla niin paljon syvemmällä kuin siinä, onko nukkunut riittävästi ajallisesti. Kehomuistiin painuu paljon sellaista joka ei välttämättä pysty tulemaan vielä tässä hetkessä tietoiseksi. 

Perjantaina olin aivan ihanassa Mika Kunnasvaaran pitämässä äänimaljarentoutuksessa Helsingin Kalasatamassa. Mika piti aluksi hyvän puheen eri rooleista joita meillä on elämässämme ja niiden tarkastelusta. Lyhyen hengitysharjoituksen ja meditaation jälkeen menimme tuolle äänimatkalle. Perään vielä tuli muistutus täydenkuun energioista ja sen voimakkaasta vaikutuksesta kehoon, mieleen ja energiaan. Ja tämä oli todellakin hyvä muistutus. 

Tänään lauantaina on siis tuo täysikuu. Olen ollut hyvin väsynyt, mutta onneksi tämä päivä on mahdollistanut minulle mahdollisuuden tehdä juuri sitä mitä huvittaa. Tänään se tarkoitti pitkään meditoimista sekä juoksulenkkiä.

Luovuuden tila vs kaavat

Luovuuden tila vaatii irrottautumista kaavoista. Ja miten paljon voikaan ihmisellä niitä olla. Joskus tarvitsisin paljon enemmän unta. Haluaisin tehdä taidetta, kirjoittaa, meditoida, mutta tuntuu ettei ole energiaa. 

Tällä hetkellä tarkastelen tätä asiaa nimenomaan siitä näkökulmasta, mitä ääntä kuuntelen omassa päässäni: mikä on sopivasti, mikä liikaa ja mikä liian vähän. Joskus pieni itsensä "potkiminen" voikin tehdä hyvää. Ei liikunnan harrastamiseenkaan ole aina valtava palo. Kuitenkin kun lähden sitä tekemään, tunne muuttuu nopeasti keholliseksi ja huomaan energian lisääntyneen. 

Uusien, itselle aitoa suuntaa antavien asioiden tekemään alkaminen oon joskus yllättävän vaikeaa.  Koen itse olevani näiden asioiden äärellä tällä hetkellä. Olisi niin paljon aiheita mistä kirjoittaa, ja halua tehdä taiteellisia projekteja, mutta jostain syystä en ole vielä linjautunut niiden asioiden äärelle niin, että ne olisivat automaatio.

Onneksi aina voi harjoitella. Kaikki on hyvin myös tässä ja nyt. Sanon itselleni nykyään usein "olen valmis päästämään irti vanhoista kaavoista, ajatusmalleista, siitä mitä pitäisi tehdä, minkä pitäisi olla järjestyksessä, kuka odottaa minulta jotakin, en suunnittele liikaa, olen avoin muutoksille". 

Kutsun tätä kaikkea luovaksi elämäntyyliksi. Luova elämäntyyli ei tarkoita välttämättä sitä, että ihminen tekisi jotain valtavan luovaa itsessään, vaan sitä että hän on sisäisessä ohjauksessaan. Tällöin toteutuu henkinen tasapaino ja ihminen voi hyvin. 

Keho kertoo sisäisestä olotilastamme

Kehon kuuntelu on taidetta, joka vaatii herkkyyttä ja kykyä pysähtyä kiireenkin keskellä. Syvempiä kerroksia avautuu, kun alkaa kuulemaan kehoaan. Kehomme on ukkosenjohdatin olemiseemme maan päällä. Sen kautta meille myös tuodaan jatkuvasti viestejä, valitettavasti emme useinkaan osaa kuunnella niitä. Olemme jotenkin menettäneet kykymme kuunnella itseämme.

Monissa herättää voimakkaita tunteita se ajatus, että kehomme krempat ja sairaudet ovat kutsu parantaa sisäisiä haavojamme. Toisin sanoen: se mitä emme suostu kohtaamaan itsessämme, se mitä suljemme pois tai mitä pakenemme, saattaa ilmentyä meihin kehollisena vaivana tai sairautena. Joskus se viedään niin pitkälle, että meidät pysäytetään täysin fyysisesti. 

Tässä kohtaa on harmi, jos ihminen ei saa mitään muuta apua kuin pillerin käteensä. Aikamme palvelee aivan liikaa sitä, että annetaan pilleri, ja usein niitä muutoksia omaan elämään ollaan haluttomia tekemään. Joten otetaan se pilleri. 

Mielikuvitus ja manifestaatio

Meillä on mielikuvitus syystä. Kun suljet silmäsi, mitä näet? Oletko ajatellut, että olet silloin henkimaailmassa? Se ei ole jokin tuolla jossain, vaan se on sinussa. Se mitä pystyt ajattelemaan, voi tulla todeksi. Tiedän -  mieli puuttuu peliin ja haluaa sabotoida asian: järkeillä, miten sinä muka voisit tuon asian saada? Muistan raamatusta sen kuuluisan lauseen, jossa sanotaan että jos sinulla on uskoa edes siemenen verran, niin se riittää. Siitä on todellakin hyvä aloittaa. 

Itsehän olen ollut aiemmin skeptinen aivan kaiken suhteen. Henkisen heräämisen myötä olen vain voinut todeta omassa kehossani ja elämässäni, että nämä asiat ovat aivan totta. Se mitä kutsutaan manifestoinniksi, ei ole sitä että ajattelemme jotain haluamaamme lopputulosta, jota kohden alamme kulkemaan ikään kuin se olisi janan päässä odottava asia. Vaan se on sitä, että kutsumme tuon asian meidän luoksemme tähän hetkeen. 

Voimme myös manifestoida itsellemme terveyttä. Riippumatta tämän hetkisestä ulkonäöstä tai terveydentilasta, millaisena näet itsesi? Pohdin tätä nimittäin itse hiljattain, erityisesti sen kautta miten olen aiemmin nähnyt kehoni "sieluni silmin". En viljellyt kovinkaan kaunista tai ylevää kuvaa vartalostani tai hyvinvoinnistani.

Kokeile huviksesi manifestoida itsellesi sellaista kehoa missä haluaisit olla. Millaisia tunteita tunnet ollessasi siinä kehossa?  Miltä hyvä olo tuntuu tai näyttää? Tämän visualisointiin voi käyttää minuutin vaikka keskellä meditaatiota. Saatat hämmästyä miten hyvin mielikuvasi saattavat alkaa käydä toteen. 

Luonto nukkuu vielä, mutta se on heräämässä kukoistukseen aivan pian. Ja niin olemme tietysti me ihmisetkin. Mitä kaikkea hienoa me luommekaan tänä keväänä ja kesänä. Nyt on hyvä hetki sulkea silmät ja nähdä millainen tuleva kesä on. Ja muista: kaikki on mahdollista. Olemme luomisgeneraattoreita.