Mitä on kauneus?

Tämä kysymys esitettiin minulle hetki sitten. Pian pohdinnan aloitettuani huomasin sen olevan pidemmänkin tekstin arvoinen aihe. 

Kauneus on minulle ensisijaisesti näkökulma. Se on samalla tavalla näkökulma, kuin sekin onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä. Kauneutta pohtiessani en ole aivan varma kumpi tulee ensin tunne ja kokemus kauneudesta vai fyysinen aistiärsyke. 

Luonto

Kauneudesta tulee mieleen ensin luonto: miljoonat eri kasvit ja eläimet, niiden monimuotoisuus ja ekosysteemi. Syntymä ja kuolema. Luonnon tietoisuus syntyä, kasvaa ja kuolla. Sen kyky uusiutua. Esimerkiksi sienirihmastot voivat elää jopa tuhansia vuosia vanhaksi. 

Ihan samalla tavalla meissä ihmisissä oleva luonto herättää ihmetystä: miten voi olla mahdollista, että meidän sisällä liikkuvat solut tietävät jakautua vaikkapa iho- tai lihassoluiksi. Tätä kaikkea kuljettaa jokin suurempi tietoisuus mistä emme koskaan voi saada täysin rationaalista otetta. Tämä jos mikä on aivan mieletöntä. Tästä syystä en väsy kuuntelemaan luentoja ihmisen kehon toiminnasta, sillä se ihmetyttää minua valtavasti. Kaunista on myös kehomme viisaus, se reagoi heti. Stressi nostattaa verenpainetta ja sykettä, ihan samalla tavalla kuin mietiskely tai rakkaan ihmisen syleily alentaa sitä ja laittaa mielihyvän hormonit kiertämään. 

Luonnossa oleminen synnyttää kauneutta mieleemme ja ulkoiseen olemukseemme. Metsässä kävely rauhoittaa ja luonnon energia tasapainottaa. Se ei arvostele, tuomitse, kommentoi. Se vain on. Ihan niin kuin rakkauskin, se vain on. 

En ole koskaan kuullut kenenkään katuvan sitä, että olisi viettänyt liikaa aikaa luonnossa. Varmaan siksi koska me olemme myös osa luontoa. Olemme tällöin kotona. Luonto maadoittaa ja resetoi monin eri tavoin.

Kuolema

Kuolema sitten. Ihminen haudataan maan alle, tai tuhkat usein sirotellaan edesemenneelle rakkaaseen paikkaan. "Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinut jälleen tuleman", sanotaan hautajaisissa. Kuolemassa on jotain kaunista, vaikka tapa jolla henkilö kuolee ei aina olisikaan. Koska se nostaa pintaan. Paljon. Läheisen kuolema voi olla mahdollisuus suureen kasvuun, vaikka asiaa ei osaa ajatella todellakaan sillä hetkellä kun suru huuhtoutuu kehon läpi tainnuttavana aaltona. Kuitenkin, se pysäyttää oman maailman. Ensin ihmettelee, miten muu maailma voi jatkua ennallaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

Minulle on hyvin selvää se, että kuolema on vain fyysisen kehon hyvästit ja elämä jatkuu. Siitäkin huolimatta mielen valtaa suunnaton ikävä, jonka jälkeen edesmenneen elämä ja yhteiset muistot kulkevat ajatuksissa kuin filminauha. Suruprosessi on jokaisella erilainen, ja varmasti myös erilainen riippuen siitä kenestä on joutunut luopumaan. Et saakaan enää koskettaa, keskustella tai nauttia hänen seurastaan. Mitä läheisempi ja suurempi osa elämästä on tullut jaettua edesmenneen kanssa, sitä suurempi on tyhjiö jonka joutuu täyttämään. 

Ja tuo tyhjiö on lopulta kauneutta. Tyhjiö voi olla hyvin erilainen riippuen henkilöstä. Jotta voi olla tyhjiössä, on usein mielen/sielun vanhojen perustusten kuoltava. Joskus seinät, tai muurit voivat olla niin korkeat ja paksut, että vain niin radikaali asia kuin läheisen poismeno saa padon murtumaan. Suru puhdistaa ja pesee meitä sisältä. Se voi olla fyysisesti todella tainnuttava kokemus, mutta ajan kanssa alkaa nousemaan jotain aitoa. Jotain sellaista, mitä ei voi peittää, jotain niin rehellistä ettei sitä voisi koskaan teeskennellä. 

Läheisen kuoleman hetkellä sitä todella tarkastelee omaa elämäänsä: valintoja mennessä, ja toisaalta myös tulevassa. Sitä, mikä täällä on oikeasti tärkeää ja mikä on ihan silkkaa energiantuhlausta. Pienet asiat menettävät täysin merkityksensä. Ajattelen, että suruprosessista voi saada monta tärkeää, kaunista asiaa mukaan omaan elämään integroitavaksi. Ehkä tälle edesmenneelle voisi luvata jotain muutoksia omaan elämäänsä. He kyllä kuulevat. 

Syntymä

Jos on kuolemassa kauneutta, niin on myös syntymässä. Pienen lapsen viattomuus tai koiranpennun suloisuus. Vastasyntyneet saavat automaattisesti muiden rakkauden ja hellyyden. Ja he osaavat ottaa kaiken sen vastaan. Suurimpia kauneuden kokemuksia niin ihmis- kuin eläinlapset tarjoavat avoimuudellaan ja välittömyydellään. He ovat mielettömiä rakkauden välikappaleita, jotka opettavat aikuisia. Voimme vain ihastella ja oppia heiltä.

Rakkaus

Mainitaan tähän kohtaan nyt se ilmeisin kauneuden käsitteistä: rakkaus. Voiko mitään kauniimpaa olla, ja voiko mikään kiteyttää sitä paremmin? Rakkauteen liittyy kaikki. Luonto ja taide on syntynyt rakkaudesta. Kaikki valoisa on rakkauden tuotosta. Ihminen kasvaa ja kehittyy kun hän saa rakkautta.

Lapsen ja vanhemman suhde. Sisaruussuhteet. Ystävyksien välinen suhde. Parisuhde. Kaikki hyvin erilaisia suhteita, mutta voivat olla täynnä oppimiskokemuksia - joidenkin kanssa väännetään enemmän, toisten kanssa on luonnostaan enemmän harmoniaa. Se, että jokin suhde on vaikea tai siinä esiintyy vaikeita tunteita ei ole pois kauneudesta. 

Parisuhde tarjoaa mielestäni mielettömän kauniin väylän kasvaa ihmisenä ekspotentiaalisesti. Meillä on aina vapaus valita: haluanko katsoa asioita? Haluanko vapautua sisäisistä kahleista ja elää täydemmin? Haluanko olla välittämättä siitä mitä muut ajattelevat ja toteutan itseäni? Haluanko vapautua niin, että tulen omaksi itsekseni, se jonka alle olen peittynyt, unohtunut? Meissä kaikissa on niitä minkä alle olemme peittyneet. En tiedä kauniimpaa, kuin omien haavojen ja kipujen näyttämisen toiselle ihmiselle joka antaa korjaavan kokemuksen ja rakastaa sinua senkin jälkeen. Parisuhde on aivan erilainen intiimi näyttämö kuin mikään muu suhde. 

Sanat, kiitollisuus, keho, taide, näkökulmat

Kauneutta on sanat "minä rakastan sinua", "anteeksi", "kiitos". Intiimiä, vilpitöntä, nöyrää. Kauneutta on toisen ihmisen halaaminen, läsnäolo, silmiin katsominen. Kauneutta on rakastaminen. Aidossa rakkaudessa emme odota vastapalvelusta, vaan teemme sen koska haluamme vilpittömästi toiselle hyvää. Hyvän tekemisestä seuraa hyvä olo. Meidän kuuluisi palvella toisiamme vieläkin enemmän. 

Kauneutta on se, ettei odota seuraavaan päivään tai kertaan sen kertomista kuinka tärkeä toinen ihminen on. Se, että myöntää tehneensä väärin tai virheen ja ottavansa vastuun teoistaan. Kauneutta on oman elämän rakastaminen tällaisenaan, ymmärtäen että matkalla olo on se juttu. Aina on jotain, mikä on hyvin juuri tässä hetkessä.

Kauneutta on erilaisiin maailmoihin sukeltaminen. Toisten ihmisten mielenmaisema yhtä lailla kuin fyysinen matkaaminen. Kirjojen lukeminen, maiseman maalaaminen omaan mieleen. Musiikki ja sen vaikutus kehoon ja mieleen, sen synnyttämät tunnetilat ja muistot. Kulttuuri ja taide herättävät ajatuksia ja tunteita, laittavat jotain eloon sisällä, jotain suurempaa kuin mihin sanat pystyvät. 

Kehon kyky liikkua, nukkua ja toimia yhteistyössä henkemme kanssa. Kehon kyvyssä nauttia eri aisteistamme on jotain hyvin kaunista. Nämä aistit pitävät meitä myös konkreettisemmin maan pinnalla: olemmehan ihmisen kehossa ja tarkoituksemme on elää elämää täällä maan päällä.

Kauneus paikoissa ja tilanteissa joissa se ei ole niin ilmeistä. Päivä, jolloin vettä tulee kaatamalla ja on pelkästään harmaata. Hetki, kun murrut täysin keskellä ihmisjoukkoa mutta saatkin korjaavan kokemuksen. Raskaana hetkenä ohikulkijan hymy. Odottamaton ystävällinen ele tuntemattomalta ihmiseltä. Ihminen, joka on ponnistanut kukoistukseensa vastoin kaikkia odotuksia. Jaettu ruoka läheisen kanssa, yhteinen kahvihetki. Nauraminen niin, että vatsaan sattuu. Itkeminen koska jokin haluaa puhdistua minusta ulos. Mahdollisuus oppia uutta ja transformoitua. Värejä, muotoja, tekstuureja, maisemia ja muistoja jotka saavat tunteita aikaan. 

Ainakin tätä kaikkea on minulle kauneus <3,