Timanttikaivos on sisällämme

Tämänkertainen kirjoitus on lempiaiheestani: rakkaudesta. 

Olemme kaikki syntyneet seksuaalisen teon seurauksena, vaikkei jokainen olekaan välttämättä ollut toivottu ja odotettu. Kuitenkin se, että lapsi hedelmöittyy on itsessään jumalallista, vaikka teko ei olisikaan (viittaan tällä nyt erityisesti raiskauksiin). Olemme siis ytimeltämme rakkautta ja seksuaalisuutta. Ja kuinka voimakkaasti nämä kaksi asiaa, jotka mielestäni kuuluvat puhtaimmillaan yhteen, onkin kaupallistettu ja tuotteistettu. 

Ihminen on harhautettu uskomaan, että voimme ostaa rakkautta. Että laihduttamalla, leikkauksilla, vaatteilla, statuksella ja rahalla saamme sitä. Harhassa uskotaan, että olet hyvä ja rakastettava vain jos mahdut tietynlaiseen muottiin. Joku on keksinyt millainen on täydellisen näköinen nainen tai mies: mitä kaikkea (ulkoista) tarvitset ollaksesi menestynyt rakkaudessa. 

Ajatellaan, että tänne syntyessään vauva on täynnä rakkautta. Usein pieni ihmisenalku saakin kaiken ihailun; hän muistuttaa meitä ohjelmoinnissa eläviä siitä, mikä on todellista ja aitoa. Hän muistuttaa meitä jostain sellaisesta, minkä olemme haudanneet sisimpäämme. Kunnes sitten ohjelmoinnit alkavat melko pian vyörymään myös tuon pienokaisen päälle. 

Ja sekin kuuluu ihmiselämään; me kaikki olemme vaillinnaisia ja rikkinäisiä. En edes tiedä mitä muuta se täydellisyys sinänsä voisi kasvatuksessa olla, kuin sitä että vanhempana yrittää parhaansa mukaan rakastaa lastaan ja sanoittaa tunteitaan ja ajatuksiaan. Lapsihan ei osaa analysoida ympäristönsä tapahtumia samalla tavalla kuin aikuinen; jos jotain ikävää tapahtuu ja tapahtunutta ei sanoiteta, lapsi saattaa automaattisesti ajatella että vika on hänen. 

Elämämme kuluu siihen että opimme pois ohjelmoinnista. Ohjelmointeja ovat lähes kaikki mitä kulutamme ja näemme: ohjelmat, elokuva, uutiset, internet ja muiden ihmisten syöttämät mallit. Muutamia esimerkkejä mainitakseni: katselin lapsena paljon jenkkisaippuaa. Mitäs niissä sitten tapahtuu? Sitä, että elämä on draamaa ja varsinaista ihmissuhdepeliä: puukotetaan selkään, petetään, valehdellaan ja juoruillaan; seksi on valtaa ja oikeanlaisella pukeutumisella voin vaikuttaa omaan viehättävyyteeni; ulkonäkö on kaikki kaikessa. 

Uutisia lukiessa saa käyttää tarkkaa harkintaa. Mainokset huutavat kuinka vääränlainen olet, jotta ostaisit uusia tuotteita. Internetistä löytää pornoa liiankin helposti. Ja kyllä, olen myös tuohon ohjelmointiin haksahtanut. Pornosta on aitous ja lämpö kaukana. Ruokamme on pitkälle prosessoitua ja luomusta saa maksaa korkeampaa hintaa. Ruoka vaikuttaa energiakehoomme suunnattoman paljon: niin paljon että olemme melkeinpä unohtaneet mitä tarkoittaa virkeys ja elinvoima. Somessa taas eletään illuusiota täydellisestä elämästä. Sielläkin ollaan ulkoisen äärellä: täydellinen koti, vartalo, vaate tai auto. Alkaako väsyttää? 

Vaikka olisikin aikuinen, niin kaikki vaikuttaa meihin alitajuisesti uskomattoman paljon. Millaiselle energialle haluat siis altistua? 

Ja tietenkin internetistä ja tv:stä, tai melkein mistä vain voi löytää myös hyvää. Kyse onkin valinnoista; missä, miten ja kenen kanssa vietämme aikamme. Muutumme myös niiden asioiden kaltaisiksi. Olen itse valinnut olla seuraamatta uutisia jo useamman vuoden ajan. Panostan läheisiin ja syvällisiin ihmissuhteisiin. Liikunta, ravinto ja uni on prioriteetti. En lue aikakauslehtiä ja katson vähän tv:tä. 

Ohjelmoinnista poisopetteluun kuuluu tietenkin sen ymmärtäminen, että kaiken ydin on rakkaus. Tätä kutsutaan myös henkiseksi heräämiseksi. Termeillä ei ole sinänsä väliä. Moni kokeekin tämän heräämisen niin, että vanha elämä ei enää palvele. Tietyt raamit käyvät liian ahtaiksi; tämä voi liittyä esimerkiksi työhön, ihmissuhteisiin tai asuinpaikkaan. Kipu vanhassa elämisestä tulee suuremmaksi kuin uuteen astumisen pelko. Näin kävi myös itselleni. Tästä voisinkin kirjoittaa seuraavan tekstin, jotten lähde rönsyilemään liiaksi tässä tekstissä. 

Ajattelen ohjelmoinnin ja rakkauden olevan eräänlaiset vastavoimat: ohjelmointi vie meitä itsestämme poispäin, kun taas rakkaus vie meitä sisäänpäin. Sillä sisältämme kaikki alkaa. Kun tämän asian todella sisäistää, on kasvussaan pitkällä. Ja tämä tuo nimenomaan mielenrauhaa. Ei tarvitse juosta tavoittelemassa ulkoisia asioita, koska ulkoiset motivaattorit eivät täyty sisäistä tyhjyyttä koskaan. 

Rakkaus ei ole asia tuolla jossain; jonkun toisen ihmisen käsissä joka sen minulle tarjoilee, vaan se on itseni sisällä. Ja kun ymmärrän tämän, niin voin tarjoilla tätä eliksiiriä niin paljon kuin vain ikinä jaksan. Mitä enemmän rakastan itseäni, sitä enemmän rakastan myös muita. Mitä syvemmin rakastan itseäni, sitä syvemmin voin rakastaa toista. Koska erillisyys on harha. Minä olen kaikissa muissa ihmisissä yhtä paljon kuin he ovat minussa. 

Ja tästä juontuu myös blogin nimi. Älä etsi rakkautta itsesi ulkopuolelta, sillä siitä seuraa aina pettymys. Rakkaus joka odottaa löytämistä, on sisälläni. Siellä on se todellinen timanttikaivos. Sen kaivamiseen pois vanhasta, tarpeettomasta kuonasta kannattaa panostaa, jotta voi kaivaa timanttinsa esiin. Timantti on siellä, on aina ollut. Sitä ei voi nähdä eikä kokea jos päällä on kerrostumia. 

Ja timantit ovat ikuisia, niin kuin on rakkautesi itseäsi kohtaan. Elämästä ei koskaan tiedä mitä se tuo eteemme. Se on samaan aikaan kauheata ja ihanaa. Ihminen on vahvoilla, jos hän on herännyt rakkauteen. Ja rakkaudella tarkoitan nimenomaan rakkauden laajentuneeseen ymmärrykseen; siitä, että se lähtee sisältämme. Voimme nähdä rakkautta kaikkialla ja kaikissa. Voimme nähdä myös sen, että vaikka elämä tuntuu joskus epäreilulta ja kohtuuttoman vaikealta, sisällämme oleva rakkaus ei horjuta meitä koskaan täysin pois tasapainosta. Me olemme myös luojia. Meillä on todella suuri valta vaikuttaa elämäämme ja sen kulkuun. 

Suurinta vapautta on sisäistää kaikki tämä. Emme ole todellisuudessa riippuvaisia jonkun toisen ihmisen rakkaudesta tai teoista. Voimme tuntea kiitollisuutta kasvukumppaneista tässä ihmisen elämässä jota meidät on laitettu tänne elämään. Riippumatta siitä onko ihminen herännyt, opettelemme rakkautta koko elämämme. Olemme täällä kasvamassa ja opettelemassa rakkautta syntymästä kuolemaan asti. Siksi elämä on matka, ei määränpää. Nautitaan keskeneräisyydestämme ja siitä, että saamme opetella.