Etsin rakkautta. Vai olen minulle se oikea?

Ihmisen syvin tarve on tulla rakastetuksi. Rakastetuksi tuleminen tarkoittaa toisen näkemistä autenttisin silmin: sitä, kuka hän on niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Rakkauteen kuuluu valo ja varjo. Jotta voi tulla rakastetuksi, täytyy olla myös uskallusta näyttää omat varjot. Toinen ei voi nähdä sinua, jos et anna hänelle lupaa nähdä sinua. 

Siitä lähtien kun sielumme kiskaistaan henkimaailmasta ihmisen kehoon syntyessämme tänne fyysisesti, kaipaamme rakkautta. Rakkauden etsiminen on meille yhtä luontaista kuin mitä eloonjäämisen viettimme on. 

Etsimme sitä erilaisin keinoin. Ensin vanhempiemme sylistä. Tarkkailemme, saammeko rakkautta ja tuleeko meidän ansaita se. Alamme muokkaamaan itseämme ja käyttäytymistämme sen mukaan mitä sielumme ja alitajuntamme oppii rakkauden ansaintakaavaksi. 

Etsimme rakkautta seuraavassa vaiheessa koulukavereiltamme ja myöhemmin muilta yhteisöiltä. Pienen peruskoululaisen päässä tämä on tietyllä tavalla julmaa, koska hän ei ymmärrä etsivänsä, saati sitten että muutkin etsivät. Lapset ovat usein paljonkin viisaampia kuin aikuiset, mutta tietoisuus on harvalla lapsella pitkälle kehittynyt vielä peruskoulussa. Toivomme siis hyväksyntää, eli rakkautta toisilta. Ajattelemme, että tavarat tai vaatteet tuovat sen yhteenkuuluvuuden tunteen. Joistakin saattaa tulla kiusattuja ja toisista kiusaajia. Kipuilemme. Näe minut, sielumme huutaa. 

Ja näin jatkuu rakkauden etsintä myös kaikissa muissakin elämänvaiheissamme. Lapsuudenaika on siitä haavoittavaa, ettemme tiedä muusta kuin siitä, mitä meillä on. Luulemmme monenkin asian olevan normaalia, vaikka todellisuudessa olisimmekin kaukana siitä. Peruskoulu saattaa olla kuitenkin ensimmäinen herättävä tekijä: "kaikkien perheissä ei toimitakaan niin kuin meidän perheessä".

Lapsuuden perheen suhdedynamiikat saattavat säilyä koko elämän, ellei niitä herää tiedostamaan. Ehkä opimme omilta vanhemmiltamme että rakkaus tulee ansaita tekemällä paljon töitä. Saatamme paiskia töitä koko elämämme ja toivoa että joku perheestämme tai ystävistä huomaisi ja tunnustaisi arvomme "wau, sä olet päässyt noin pitkälle". Petymme, kun emme ehkä kuulekaan tuota tunnustusta. 

Sisäinen tuomari saattaa tässä vaiheessa päättää olla antamatta tunnustusta takaisinpäin, koska kannamme edelleen tuota rakkaudettomuuden haavaa sisällä. Usein emme halua antaa toiselle sitä, mitä vailla olemme itse.

Saatamme myös tehdä lapsia ja toistaa elämää jota vanhempamme toistivat, edes ajattelematta sopiiko se meille. Vaikka vanhempamme olisivat olleet onnellisia tehdessään tiettyjä asioita, se ei välttämättä tee jälkikasvua onnelliseksi. 

Etsimme rakkautta sosiaalisesta mediasta. Laitamme parhaat kuvat someen ja toivomme salaa mahdollisimman paljon tykkäyksiä ja ihailua. Ajattelemme tämän tyydyttävän rakkauden loputonta tankkiamme.

Rakkauden kupin täydennystä etsimme erityisen paljon romanttisista suhteistamme. Treffailusovellukset ovat vain klikkauksen päässä, ja tarjonta on loputon. Valikoimme mahdollisimman vetäviä kuvia itsestämme, ehkä jopa filtteröimme parhaan lopputuloksen saamiseksi. Mietimme, mikä on houkuttelevaa. Tapaamme jonkun, mutta hän ei ollutkaan tarpeeksi kaunis tai komea, ei tarpeeksi kouluttautunut tai muuten vain omaan elämäntilanteeseen sopiva. Ei muuta kuin uutta kehiin. 

Seurustelusuhteeseen päädyttyämme tulee kitkaa, ongelmia tai erimielisyyksiä, ennemmin tai myöhemmin. Jokin kumppanissa ärsyttää. Hän ei rakastunutkaan minua, vaan sohi minua herkkiin paikkoihin. Ikävä ihminen. Erotaan. Uusi ilmoitus sovellukseen. Niinhän Ensitreffit Alttarilla-ohjelmassakin puhutaan usein: "etsin rakkautta". 

Todellisuudessa etsit itseäsi. Rakkaus ei ole meidän ulkopuolellamme oleva asia. Me olemme kaikki osa suurempaa tietoisuutta, universumia, Jumalaa; miksi ikinä haluatkin sitä kutsua. Paradoksaalista tässä on nimenomaan se, että kun ymmärtää että kannamme koko ajan onnemme avaimia sisällämme, lakkaamme etsimästä sitä muualta. Ja yleensä juuri silloin saakin rakkautta muualta yltäkylläisesti; kenties myös romanttisen rakkauden muodossa. 

Tämä on rakkauden ja sielun luonne. Kun rakastamme itseämme, meillä on jo kaikki. Kenenkään ei tarvitse täyttää meitä. Ymmärrämme myös, että meille tapahtuvat asiat eivät olekaan sattumaa tai sitä, että joku haluaa meille tahallaan pahaa. Muut ihmiset ovat viestintuojia: he tuovat näkyväksi sen, mitä emme ole parantaneet itsessämme. Siksi vaikeat tunteet ovat tosiasiassa suuri lahja. Oman keskeneräisyyden ymmärtäminen on tärkeää: kasvuun tähtäävä parisuhde on mahdollista vain silloin kun siinä on kaksi ihmistä jotka ymmärtävät peilausefektin, ja ottavat vastuun itsessä nousevista tunteista. 

Kasvuun tähtäävä suhde kehittää ihmistä rakastavampaan ja autenttisempaan suuntaan. Mitenkään muuten ei voisi edes olla: kaksi ihmistä jotka rakastavat toisiaan ja sitoutuvat itsensä kehittämiseen, kehittyvät ja jalostuvat sataprosenttisella varmuudella. Kumppani on eräänlainen valospektri ja suunnannäyttäjä; hän antaa meille luvan kipuilla ja parantua. 

Rakkaus on maailman parantavin voima. Yksi ihminen voi todellakin antaa meille niin parantavia kokemuksia, että uskallamme toimia eri tavalla myös kaikissa muissa ihmissuhteissa. Ansa tässä piilee siinä, että kukaan toinen ei voi meitä parantaa ja tämä toimii vain silloin kun ihminen on tietoinen omasta keskeneräisyydestään ja haavoistaan. 

Vapaudumme kantamistamme taakoista pikkuhiljaa. Mitä syvemmällä jokin haava meissä on, sitä kauemmin sen avautumiseen saattaa mennä aikaa. Onneksi ei ole mihinkään kiire, aika on nimittäin täysin ihmisen keksintöä. Kaikki tapahtuu oikealla ajallaan.

On meistä itsestämme kiinni, olemmeko näissä suhteissa hereillä vai unessa. Jos olemme suhteessa jossa syytämme toista emmekä ymmärrä miksi meissä nousee tunteita, usein seurauksena on paikalleen pysähtynyt energia ja eräänlainen henkisen kuonan kertyminen ja muurien pystyyn nouseminen. Saatamme jäädä suhteisiin vuosikausiksi ja kovetumme myös muuta maailmaa kohtaan.

Tänne mahtuu todellakin monenlaisia rakkaustarinoita. Hyvät parisuhteet eivät ole sattumaa. Ne ovat tietoista työtä; läsnäoloa, toisen kohtaamista ja kommunikaatiota. Hyvä puoli on se, että me voimme AINA valita. 

Jostain syystä ajattelemme usein myös, että elämänkumppanin pitäisi löytyä viimeistään 30-vuotiaana tai sitä ei löydy koskaan. Sielun näkökulmasta tämä on melkoisen huvittavaa. Se kun ei tiedä aikaa, ja esimerkiksi kymmenen vuotta henkimaailmassa ei merkitse oikeastaan mitään. Nämä ovat kaikki mielemme keksintöjä siitä, mitä pitäisi tapahtua ja missä vauhdissa. Todellisudessa meidän tulisi aina kuunnella sisällämme kuiskivaa ääntä. Jos seuraa ohjausta, ei voi mennä pieleen.

Miksi ihmeessä kaikkien sielunsuunnitelma olisi se, että tapaamme elämänkumppanin 20-vuotiaana? Henkimaailma on paljon älykkäämpi. Tulit tekemään tänne jotain, missä tarvitset tietyt kokemukset voidaksesi loistaa elämäntehtävässäsi. 

Kuvitellaan vaikka että olet kokenut juuri kivuliaan avioeron. Menisitkö ennemmin sellaisen terapeutin luo, joka on kokenut vastaavasti kivuliaan eron, vai kenties sellaiselle joka on lukenut kirjasta mitä tunteita avioero saattaa herättää? Veikkaan, että aika moni valitsisi etsiä tukea saman asian kokeneelta. Kokemus on useimmiten suurin opettajamme ja sieltä ammennamme myös suuresti viisautta. Ehkä todellakin tulit tänne opettamaan jotain sellaista, mitä voit opettaa vain oman kokemuksesi kautta. 

Tie ei paljastu meille yleensäkään etukäteen, mutta seuraava askel kyllä. Vaatii rohkeutta uskaltaa kävellä elämää eteenpäin vain se yksi askel kerrallaan. Egomme kun haluaa tietää että meille käy hyvin. Ja yleensä se ulkoisesti varmistettu "järkevä" tie ei ole se antoisin. Asiat ymmärtää yleensä vain katsomalla taaksepäin. Silloin moni asia kirkastuu aivan eri tavalla. 

Olemme opettelemassa rakkautta täällä koko elämämme. On rakkauden pienentämistä kuvitella, että joku tuo sen meille. Emme voi rakastaa toista yhtään syvemmin kuin mitä rakastamme itseämme. 

Olemme kaikki samassa henkisessä "altaassa". Tuo henkinen allas on värittynyt omalla rakkauden määrälläsi. Jos olet jo täyttänyt sen, sinne tulee vapaaehtoisesti paljon kaloja; siellä on paljon ruokaa. Jos tuo allas on saostunut erilaisilla ikävillä tunteita ja ajatuksilla, ei sinne halua kukaan tulla. 

Me olemme todellisuudessa elämämme ja rakkauden lähettiläitä, se "oikea" ei ole tuolla jossain. Sinä olet se oikea. Ja jos käykin niin, että löydät itsesi rakastumasta sanan aidossa merkityksessä ja  kasvusuhteesta, voit pitää itseäsi aivan helvetin onnekkaana: olet löytänyt jotain arvokasta koska olet herännyt itsesi rakastamiseen.