Timanttikaivoksella

Sanotaan, että on muutamia aiheita jotka herättävät ihmisissä voimakkaita tunteita - kuten uskonto ja politiikka. Aluksi siis disclaimer:  nämä ovat omia näkemyksiäni. En edelleenkään väitä, että minun totuuteni tulisi olla myös sinun totuutesi. Olen kasvanut perheessä, jossa uskonto on ollut läsnä. Ei onneksi yhtä tiukasti kuin ehkä jollakulla toisella, mutta uskontoon liittyviä tapoja pyrittiin seuraamaan. Muistan istuneeni kuuntelemassa 'Jumalan sanaa' alle 10-vuotiaana ja miettineeni, että uskovatko nämä ihmiset oikeasti siihen mitä heille kerrotaan. Miksi he kaikki menevät tähän mukaan? Eivätkö he mieti itse? Erosin kirkosta aikuisiällä. Enpä siellä juuri käynyt edes teini-iässä. Tuntui tekopyhältä olla kirkon jäsen ulkoisista syistä, kuten vaikkapa mahdollisen naimisiinmenon takia. Taustani takia kuitenkin olen saanut sysäyksen tarkastella uskonasioita pintaa syvemmältä. Myös lapsena kokemani isäni menetys sai minut pohtimaan näitä asioita aiemmin kuin ikätoverini.  En o...

Palasin hiljattain muutaman viikon lomareissulta. Matkakohteena oli Indonesian Bali. Matkat sekä ulkomailla asumiset ovat näytelleet merkittävää roolia omassa henkisessä kasvussani. Tälläkin kertaa muistin jälleen sen, miten hyvää reissaaminen ihmiselle tekee.  Sen lisäksi, että totaalinen maisemanvaihdos saa automaattisesti ajatukset pois kotiasioista (niistä ihan tavallisista arkisista pyörityksistä), saa myös uutta perspektiiviä omaan elämään. Mark Twain sanoi sen hyvin: "he jotka eivät matkusta, lukevat vain yhden sivun". Tällä ei ole tarkoitus luokitella ketään, lauseessa vain on yksinkertaista totuutta. On aivan eri asia kokea kaikin aistein toinen kulttuuri ja ihmiset, kuin lukea tai katsella ruudun kautta. Kehollinen kokemus tekee aina vahvimman vaikutuksen. Tästä syystä myös matkat jäävät eri tavalla mieleen kuin normaali, vaikkakin hyvä, arkisempi viikko kotimaassa. On niin paljon uutta. Toisaalta matkasta kertominen on aina hieman hankalaa - sanat eivät riitä, kosk...

Tämä kysymys esitettiin minulle hetki sitten. Pian pohdinnan aloitettuani huomasin sen olevan pidemmänkin tekstin arvoinen aihe.  Kauneus on minulle ensisijaisesti näkökulma. Se on samalla tavalla näkökulma, kuin sekin onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä. Kauneutta pohtiessani en ole aivan varma kumpi tulee ensin tunne ja kokemus kauneudesta vai fyysinen aistiärsyke.  Luonto Kauneudesta tulee mieleen ensin luonto: miljoonat eri kasvit ja eläimet, niiden monimuotoisuus ja ekosysteemi. Syntymä ja kuolema. Luonnon tietoisuus syntyä, kasvaa ja kuolla. Sen kyky uusiutua. Esimerkiksi sienirihmastot voivat elää jopa tuhansia vuosia vanhaksi.  Ihan samalla tavalla meissä ihmisissä oleva luonto herättää ihmetystä: miten voi olla mahdollista, että meidän sisällä liikkuvat solut tietävät jakautua vaikkapa iho- tai lihassoluiksi. Tätä kaikkea kuljettaa jokin suurempi tietoisuus mistä emme koskaan voi saada täysin rationaalista otetta. Tämä jos mikä on aivan mieletöntä. Tästä syystä ...